Siellä on noin viiden kilometrin merkitty polku, joka tekee mukavan kierroksen tiheiden metsien läpi, käy kallioiden laella ja purojen äärellä. Polkua ei ole juurikaan rakennettu, mikä korostaa osaltaan ympäristön erämaisuutta.
Tikkoja oli runsaasti. Naputusta siellä ja tykitystä täällä. Palokärkipariskuntakin lenteli ja äänteli ikiaikaista korpijylhää tarinaansa. Myös korppeja näkyi. Kaikki jälkeläisten hankintaan ja kasvattamiseen liittyvissä puuhissa. Voisi luulla ilveksenkin täällä viihtyvän, kenties karhunkin. Vaikka Sipoonkorpi on keskellä metroplialuetta, ei siellä näkynyt juurikaan ihmiskulkijoita. Johtuneeko erämaisesta, rakentamattomasta luonteestaan ?
Reitillä oli mukavasti nousuja ja laskuja. Mukanani olleen elektronisen vimpaimen mukaan nousuja olisi ollut yhteensä 190m.
Sipoonkorven esite löytyy täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti