Tervetuloa ProPlutoon. Welcome to visit ProPluto.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Laulujoutsenia ja laulavia koskikaroja Kutunivassa
























Maaliskuun kolmas viikko. Pohjoisen reissulla piti käydä katsastamassa Jerisjärven Kutunivan siivekästä elämää.

Kaksi joutsenta kylpi auringossa hauskasti relaten. Paikallisten mukaan seitsemän laulujoutsenta jäi nivaan syksyllä talvea viettämään - viisi aikuista ja kaksi menneen kesän poikasta. Eivät osanneet lähteä kun emotkaan eivät lähteneet. Emoiltaan kun oppivat muuttamisen lähdön, suunnan ja kohteen. Samalla lennolla lataavat sisäiseen navigaattoriinsa paluureitin syntymäsijoilleen. Seitsemästä kaksi on jäljellä. Loput viisi siirtyneet toiseen sulaan tai antautuneet ravintoketjun vietäväksi parempiin suihin.


































































Kutuniva näyttää olevan takuuvarma koskikarojen bongauspaikka. Tämä arktisten sulavesien seikkailija on pyrähtänyt tänne pohjoisimman Norjan rannikolta.

Neljä koskikaraa olivat kisailufiiliksellä ja pesänperustamispuuhissa. Laulavat kauniisti ja moninaisesti; todellinen virtavesien laululintu.


























Edellisvuoden Kutunivakuvia täällä.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Oli synkkä ja myrskyisä revontuliyö ...

























Ne eivät oikeastaan olleet tavalliset revontulet. Eivät perinteiset loimotukset tai lepatukset. Se oli REVONTULIMYRSKY 18.3.2015 klo 00-02, Jerisjärvi.

Sinkoovat siniset liekit
Lapin taivahan laella.
Räiskyvät, räjähtelevät
tulikielet Turjan yössä,
kuin kiron timanttikannel,
kuin vihan väkevä välke;
henget kuolleiden heräävät,
nurmen alla nukkujatkin.
                                        Eino Leino 





Ne leimuaa, ne loimuaa,
Ne roihuaa ja lyö,
Ne paistavat kuin patsahat
Ja välkkyvät kuin vyö!
 
Ne liitävät, ne lentävät,
Ne laukkaa, läähättää,
Ne korskuvat kuin konkarit,
Joit' urhot kiidättää!
 
Ne liehuvat, ne riehuvat,
Ne soutelee ja soi,
Ne heijailee kuin enkelit
Tai aallot ailakoi.
 
Ne hiipivät, ne kiipivät,
Ne kisaellen käy,
Ne sukeltavat pilvihin,
Niin ettei niitä näy.
 
Ne tummuvat, ne sammuvat,
Ne repeevät kuin jää –
Ne kirkastuvat kilvan taas
Ja yöhön rynnistää!
                                        Ilmari Calamnius (Kianto)



 


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Pimenee ... pimenee ... partial solar eclipse























Jerisjärvi 20.3.2015 kello 9.50. Lumituisku, pilvistä, näkyvyys 20 metriä.

Tänään on auringonpimennys kello 12.11, joka näkyy Pallaksella noin 92-prosenttisena. Aamun keli ei näytä hyvältä, mutta meteorologit ennustavat sinnikkäästi taivaan aukeamista täyteen aurinkoon noin kello 11 mennessä. Ja niin tapahtuikin.

Kamppeet kasaan ja mobiilia observatoriota roudaamaan Pallaksen rinteille. Observatorio koostuu neljästä tarkkailijasta suojalaseilla varustettuna sekä kamerasta suojakalvoineen. Valmiina vastaanottamaan erästä aurinkokunnan ilmiöihin lukeutuvaa näkyä.





















N 68.05506 E 024.06201
























Siitä se alkoi. Kuu hivuttautuu rohkeasti mutta hienovaraisesti auringon eteen. Suotimet toimivat mainiosti suojellen sekä silmiä että kameran kennoa. Maaginen tunnelma. Valo, jonka näemme, on lähtenyt auringosta noin 8 minuuttia sitten.

















































Kuvissa näkyy myös yksi auringonpilkku. Varsin selvästi näkyykin. Auringonpilkut ovat suunnilleen maapallon kokoisia. Se havainnollistaa hyvin maapallon ja auringon kokoeroa.

















































Osittainen auringonpimennys maksimissaan, noin 92% Pallastunturilla. Siinä se makaa. Maisema ei pimentynyt, mutta hämärtyi selvästi. Lisäksi kylmeni hieman. Mielenkiintoista havaita, miten 8% on vielä niin kirkas. Täydellisenä pimennys näkyi esim. Huippuvuorilla.





















Kameran näytöstä kuvattuna.
























Kuu on nyt ohituksen puolella ja sirppi kääntyy oikealle.

Viiden miljardin vuoden kuluttua aurinko alkaa kääpiöityä:,ensin valkoiseksi ja sitten mustaksi. Maasta sitä ei enää tarkkailla, mutta kenties jossain muualla tähtemme luhistuminen noteerataan.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Reidar ja Tuonenkoira
























Särestöniemen galleria, ateljee ja vanhat rakennukset on käymisen arvoinen paikka. Ihmeellinen suorastaan - keskellä erämaata hienoine rakennuksineen. Reidar Särestönimen pensseli on maalannut erämaan ja luonnon sielunmaisemaa hyvin värikylläisesti. Tai: kenties ihmisen ?
"Minulla on  muuten siellä kotona pohjoisessa joukko mielihyönteisiä, tiedättekö mikä on esimerkiksi tuonenkoira. Se on pieni koirannäköinen toukka, joka jostakin ilmestyy maaliskuun lumihangelle, makaa siinä mukavasti käppyrässä ja lähtee siitä yhtäkkiä ja menee - jonnekin."
                                                                                            Reidar Särestöniemi

Tuonenkoira ? Hakukoneen mukaan se viittaa meänkielen hyönteiseen tai sitten uskonnolliseen sanastoon.






















Ylläolevan toukan näimme Pallaksen tunturissa 19.3.2015. Onko tässä Tuonenkoira ? Hyvin todennäköisesti juuri se mihin Reidar tekstissään viittasi. Oikea nimi lienee Heinähukka.

EDIT 20.3.: ei Heinähukka vaan Ruostesiiven toukka

























Kuvassa Pallaksen tunturimaastoa 19.3.2015.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kutunivassa ei jäykistellä





















Jerisjärven Kutuniva on ollut sulana läpi talven 2014. Siinäpä oiva elinpaikka viimaa ja kylmyyttä sietävälle koskikaralle. Iloisesti se sukeltelee pohjasta ravintoa etsiessään. Pullea lintu pulpahtelee veden pinnalle tuon tuosta sukeltaakseen yhä uudelleen.

Koskikaran kirkkaan valkoisen etumuksen sanotaan toimivan taskulamppuna: se heijastaa valoa tummaan veteen ja auttaa lintua näkemään veden pohjaan.

Kutunivassa einehti ja telmi useita koskikarapareja.



Myös laulujoutsenia on talvehtinut täällä pohjoisessa. Sula vesi riittää ravintoaitaksi ja höyhenpeite pitää joutsenen lämpöisenä. Tämä kolmikko on ilmeisesti joutsenperhe, poikanen viime vuodelta. Pyrstö kohti pohjantähteä ne tonkivat juuria pohjamudasta.

Kuvat maaliskuulta 2014.

Vanhankaupunginkosken koskikaroja täällä



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Pallaksen hanget ja rinteiden ässät





















Vatikuru

Kuva ei ole kuparikaiverretusta teoksesta eikä litografiasta. Se on vilpittömän puhdas "fotarikaiverrus" eli photoshopilla työstetty tyylitelty näkymä kurusta Pallastunturilla. Kuvassa näkyy laskettelijoiden suksien ässät ja kasit.
























Viikko 12 vuonna 2014 oli hienoa aurinkoviikko pohjoisessa. Pallastunturi ympäristöineen kylpi kirkkaassa auringonvalossa - kuten myös ulkoilijat ja retkeilijät







Pallastunturin maasto on ilman laadultaan tutkitusti Suomen puhtainta aluetta.  Sen huomaa myös siitä, että puut kasvavat runsaasti naavaa. Täällä riittää naavaviiksille raaka-ainetta.

Sävyjä

Tunturi ympäristöineen kylpee iltaisin ja öisin hienoissa sävyissä. Auringonlasku luo hienoja pastellisävyjä, kuutamo puolestaan kelmeää, jyrkää yövaloa. Revontuleet eivät tällä rupeamalla loimottaneet.










tiistai 7. tammikuuta 2014

Barentsin aurinkorannikko - Pykeija


Lähdettiinpä sitä kesällä 2013, tarkemmin elokuussa, kohti pohjoista ulottuvuutta. Suuntana Ruijan aurinkorannikko. Siitä vaan Rovanimeltä Inarin ja Sevettijärven kautta Neidenelvaa seuraten Barentsinmeren rannalle. Vanhoille suomalaisille asuinsijoille.



Ei ole totta !! Mihinkähan me oikein saavuimme - Thaimaaseen, Kreikkaan ... vai Barentsinmerelle? Jäämeri kylpi auringossa kilpaa rohkeiden ihmiskylpijöiden kanssa. Aurinko paistoi, lämpötila +24C. Entä vesi? Se paljasti visuaalisen huijauksen: kylmää kuin missä, ainoastaan 4-asteista.




Tulimme Pykeijaan. Vanhaan, suomalaisten aikoinaan asuttamaan kalastajakylään, missä arktinen koettelemus ottaa mittaa idyllisestä ympäristöstä ja tuo siellä asuville ihmisille jäämerestä elannon. Meri on täynnä elämää, suorastaan kuhisee sitä.


Jokaisessa savussa on sauna. Se muistuttaa suomalaisesta alkuperästä ja kulttuurista. Iäkkäät pykeijalaiset osaavat vielä puhua suomen kieltä, mutta heistäkin suuri osa vain vähän. Pienen kylän nuoriso lähtee muualle töihin, enimmäkseen noin 100 km:n päässä olevaan, runsaasti työpaikkoja tarjoavaan Kirkkoniemeen.





Elsalta voi vuokrata mökkejä. Ne ovat pieniä kuin leikkimökit, mutta erähenkistä porukkaa mahtuu kolme yhdessä mökissä asustamaan jos vain lattiavuoroista sovitaan. Upea näkymä hiekkarannalle ja kaikki fasiliteetit. Asiallinen itsepalvelukeittiö ja itsepalveluterassi (kuvassa) siivittävät retkeilijän kulinaarisiin nautintoihin. Mikäs siinä on muutama päivä viettää. Elsalla oli työharjoittelussa romanialainen Anna, joka puhui sujuvaa suomen kieltä. Opiskelee sitä yliopistossa ja oli tullut kielikylpyyn Pykeijaan. Mielenkiintoinen valinta. Mutta kyllä siellä sen verran suomalaisia kesän aikana käy, että mikäs siinä.



Elsan majoitusliikkeen erikoisuus ja ehdottomasti kokemisen arvoinen on "jäämeren sauna". Puulämmitteinen, tiukat löylyt arktisella, karulla otteellaan antava sauna on todellinen bongaus. Ja 4-asteisessa vedessä hikikarpalokin haihtuu äkillisen kylmäkäsittelyn seurauksena.


Pykeijan kalastajasatama on idyllinen. Se kertoo elannosta. Työnteko pienillä kalastusaluksilla on kovaa. Merenkäynti ja pimeys voi heikkohermoista ruveta ahdistamaan. Kuningasrapu ja turska ovat pääasialliset elannon antajat. Turskan kiihkein pyyntikausi on tammikuussa kun kaikki maailman turskat (tai lähes ...) saapuvat kuturientoihin Varanginvuonolle toisiaan tapaamaan. Silloin pykeijalaiset kalastajat suuntaavat aluksensa pimeyteen vuoden tärkeintä elantoaan tienaamaan. Itse asiassa, juuri nyt (tammik. 2014) tuli tieto, että meneillään on kaikkien aikojen kutuvuosi.





Olimme kalassa mekin. Vuokrasimme pienen paatin moottorilla Lefalta, jonka tapasimme satamassa. Näimme reissuillamme lahtivalaita (kuvassa), pyöriäisiä, miljoonia lintuja, sekä tietenkin mitä ihmeellisimpiä kalalajeja, joita nousi veneeseemme 50-100 metrin syvyydestä.

Kuningasrapu on vallannut Varanginniemen pohjan. Sen pyynti on tiukasti säännösteltyä ja se muodostaakin paikallisille tärkeän ympärivuotisen elannon. Jos keittovehkeet on mukana, voi koipia ostaa satamasta ja keittää ne itse, tai sitten ostaa keitettynä Elsalta tai paikallisesta ravintolasta. Lefa järjestää myös pyynnöstä kalastusretkiä vuonolle.


Vaikka Barentsin aurinkoranta vastaanottikin meidät aurinkokylvyllään, saimme kokea monenlaista säätä ja itse asiassa aika rajun ukkosmyrskynkin. Emme onneksi olleet silloin merellä. Salama löi tunnin ajan pitkin vuonoa sellaisella pieteetillä ja sellaisen valoshown säestyksellä, että enpä ole moista koskaan kokenut.

Oikeassa yläkulmassa olevassa kuvassa salama on tallentunut kamerakännykän kennolle. Siis varsinainen munkki. Kuvaa ei ole käsitelty ja kuvan valo onkin todellisen salaman aikaansaama kelmeä keinovalo.
























Koko Varanginvuono on upeaa, historiallista, geologisesti mielenkiintoista ja säätilaltaan ennakkoluulottomalle matkailijalle jatkuvia yllätyksiä tarjoava kohde. Varsinainen Barentsin aurinkorannikko.

Lisäksi upean kokemuksellisen mausteen tähän soppaan tuo pohjoinen valo. Sitä ei lakkaa hämmästelemästä. Elokuussa illat ja yöt ovat Etelä-Suomessa jo pimeitä, mutta Varangilla valoisia yön läpeensä.

Lue myös matkatarina Hamningbergiin.