Rappioromanttinen päiväkävely kaupungin hoitamattomissa metsiköissä tuo mieleen rumuuden estetiikan.
Ruostunut palkki, pieteetillä töhritty kivi, hyvää tarkoittava siirtolapuutarhan betonien vesitorni tai insinöörin rakentama kunnallistekninen, graffitti-käsitelty rakennelma näyttää ainakin minun silmääni ensi aistimukselta rumalta, töhrityltä ja hoitamattomalta.
Kameran kenno onkin eri mieltä. Photoshopin työkalut saavat rappion näyttämään esteettiseltä rumuudelta, joka ympäristöstään irrotettuna voisi sopia vaikka johonkin nykytaiteen museoon. No, nykytaidettahan ei tässä kritisoida. Ehkäpä vain totean taiteenkin hakevan innoituksensa arkielämästä, ihmisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.
Varmasti paikan päällä näky on enemmänkin surullinen. Mutta kuvissa rumuus on kaunista.
VastaaPoistaTekijä on poikki taiteellinen ja hänellä on intensiivinen halu viestittää sisäistä elämäänsä maailmalle.
VastaaPoistaGraffititaide on värikylläistä katseltavaa, hyvä kun harmaat betonit saavat silottelua.