Webmastereiden metsä

Kostea syksyinen yö, kirkas aamuaurinko ja kuulas, hämähäkkien verkostoksi muuttunut metsä. Miten tuosta hyönteisparka pääsee läpi ?

Löydätkö vaanivan hämähäkin - webmasterin ?

Kylläisenä väreistä - viikonloppu erämaassa

Kesää muistuttava, syksyinen sää helli retkeilyviikonloppuamme Ilomantsin erämaassa. Luonnon väritys muuttuu hiljalleen syksyiseksi, ilmatila on ötökkävapaa ja metsässä on raikas hengittää.

Muutamia kuvia kauniista eräluonnosta:

Majavakin kävi ihmettelemässä kulkuamme.

Venevainaa keskellä-ei-mitään-urbaania sulautuu maastoon hienosti. No, rautanaulat jää ihmeteltäväksi tulevaisuuden arkeologeille. 

Samoissa maisemissa käytiin kesäkuussakin.

Eräretkinen Ilomantsissa, Tohlin kämppä

Pienimuotoinen, kesäkuinen eräretki itärajan korpeen. Leppoisaa ajelua itärajaa myötäillen. Tukikohtana Willi Pohjolan Tohlin kämppä, joka on näitä vanhoja savottakämppiä. Kuten kuvasta näkyy, sijainti on kauniilla joen töyrällä Tohlinjoen/ Hiekkajoen rannalla.

Luonto kauniina kuin mikä. Kielo kukkii valtoimenaan joen töyräällä.

Joki antoi paljon kalaa, haukea ja ahventa. Hauet olivat pääsääntöisesti puikuloita, mutta sattuipa koukkuun myös yksi noin 3 kiloinen (kuvassa).

Joki syö töyräitään. Tohlinjoen yli on jäänyt runsaasti tuulenkaatoja, hyvinkin vanhoja mäntyjä. Kuvassa kilpikaarnainen, kenties seuraavaksi vuorossa oleva. Juuren suojassa mahtuisi karhu hyvin talviuniaan nukkumaan. Kenties ollutkin.

Laulujoutsen pesii lähistöllä. Poikue on jo varsin vanha ja kaakatusta näistäkin jo lähtee. Poikaset olivat uteliaita, siis varomattomia, ja uivat hyvin lähelle venettä.

Tohlinjoki jatkuu Lutinjokena, joka puolestaan laskee Koitereeseen. Jokea on kiva retkeillä veneellä. Korpimaisema ympärillä. Ensimmäinen koski tulee kämpiltä vastaan noin 6,5 km:n kohdalla.

Koira oli kotimiehenä (koirana) kämpillä ja odotti kaihoisasti isäntiensä palaavan retkiltään.

Keskikesän yön valoisuus yllättää suomalaisenkin. Kuulasta, kaunista,kylmää.

Joki jatkuu ylävirtaan Hiekkajokena, joka on varsin eksoottinen näköinen. Kuin tropiikissa, paitsi ...

Majavan pesä

Ja sitten vielä pakolliset turistikierrokset lähiseudulla

Itäpiste, EU:n itäisin piste Hattuvaarassa.

Taistelijan talo Hattuvaarassa. Alueella on paljon sodan aikaisia muistomerkkejä ja sotahistoriallisia paikkoja.

Siikakoski, Ruunaa, Lieksa

Kaunis Harjutie

Suomujoen näppärä lossi

Mutkainen, kaunis Suomujoki. Aivan Patvinsuon kyljessä.

Ihan korvessa

Tänään oli tervetullut sadepäivä. Pahaksi äitynyt maantiepöly sai väistyä hetkeksi. Päätin lähteä kuljeskelemaan Sipoonkorpeen haistelemaan sateisen metsän tuoksuja. Tällä kertaa suuntana korven eteläosa, Kalkkiruukin alue.

Siellä on noin viiden kilometrin merkitty polku, joka tekee mukavan kierroksen tiheiden metsien läpi, käy kallioiden laella ja purojen äärellä. Polkua ei ole juurikaan rakennettu, mikä korostaa osaltaan ympäristön erämaisuutta.

Tikkoja oli runsaasti. Naputusta siellä ja tykitystä täällä. Palokärkipariskuntakin lenteli ja äänteli ikiaikaista korpijylhää tarinaansa. Myös korppeja näkyi. Kaikki jälkeläisten hankintaan ja kasvattamiseen liittyvissä puuhissa. Voisi luulla ilveksenkin täällä viihtyvän, kenties karhunkin. Vaikka Sipoonkorpi on keskellä metroplialuetta, ei siellä näkynyt juurikaan ihmiskulkijoita. Johtuneeko erämaisesta, rakentamattomasta luonteestaan ?

Reitillä oli mukavasti nousuja ja laskuja. Mukanani olleen elektronisen vimpaimen mukaan nousuja olisi ollut yhteensä 190m.

Värit hehkuivat kosteassa maastossa pilvisellä säällä.

Sipoonkorven esite löytyy täältä

Retkeilypäivä Nuuksiossa

Komea, voisiko sanoa ensimmäinen sydäntalven lumipäivä. Oivallinen ulkoiluun ja pienimuotoiseen maastoekskursioon. Siispä nokka kohti Nuuksiota, pääkaupunkiseudun helmeä, tai yhtä niistä monista.

Ensilumi satoi kuluvalla viikolla ja sitä oli, hmmm., nimeksi. Mutta juuri riittävästi maiseman valkaisemiseen.

Vesi virtaa iloisesti kunnes pakkanen sen piakkoin jäädyttää kevättä odottamaan. Haukkalammenpurokin  virtaa vuolaana, syksyn isoista sateista kylläisenä. Kulkumme jatkuu läpi Purolan, missä oli vanha asutustila vielä 50-60 -luvuilla. Tulvaniittyjä raivattiin pelloiksi. Nyt maisemaa ja puroja entisöidään.

Retkipolku Haukkalammen maastossa

Haukkalammen maastossa oli paikoitellen paljon tuulenkaatoja, tai pikeminkin myrskynkaatoja. Lienevätkö Einon tekemisiä? Maasto on monipuolista, kulkijan silmälle nautinnollista ja reisille mukavasti käyvää.

Keskitalven valo on vähäistä. Päivän hämärtyessä värit katoavat maisemasta. Lammen jää on jo riitteellä. Viikon päästä siinä jo hyvässä lykyssä hiihdetään. No, lunta ja pakkasta tietenkin tarvitaan, mutta sitä lienee tulossa.

Muutaman tunnin retkeilyn jälkeen kahvittelu ja makkarat. Taivaallisen hyvää ...

An Experience: Candid Bear Photography

Kuntivaara, Kuusamo, 3rd July 2012

Sulkeuduimme 12 tunniksi piilokojuun erään lettosuon äärellä Kuntivaarassa seurataksemme ja kuvataksemme hienoa suurpetoamme karhua. Paikan nimikin "kunti" tarkoittaa karhua. Kuusamon itäraja on hyvin karhuvaltaista aluetta ja kun ajankohtakin on vielä yötöntä yötä, niin olosuhteet karhujen näkemiselle olivat hyvät. Ja olihan niitä. Paljon enemmän kuin mitä odotimme.

Muutaman kymmenen metrin päässä kojusta köllötti haaska. Siitä karhut tulisivat tankkaamaan proteiinia, jotta jaksaisivat rämpiä Kuusamon korvissa. Täällä karhut ovat täysin villejä, ihmiseen tottumattomia. Vainun saatuaan ne laukkaavat käpälämäkeen minkä ehtivät.

Menimme kojuun kello 18:00 ja pois lähtisimme klo 06:00. Aikaisemmin ei oiken tohdi kun karhut käyvät suolla vielä kolmenkin jälkeen aamuyöstä. Paikalla liikkuu ainakin yksi emokarhu poikasineen.

 
"20:30 Karhu saapui ruokailemaan vastapäisestä metsästä. Kooltaan iso ja ruokahalultaan suunnaton. Hetken syötyään kuuli jotain ääniä kojustamme ja juoksi kovaa kyytiä takaisin metsään."

"21:10 Toinen iso karhu tuli suolle oikealta puolelta metsästä. Innostuksen (vai pelon ...?) vallassa pudotimme kiikarimme kojun lattialle. Karhu reagoi kolaukseen nousemalla takajaloilleen. Siinä se tovin katseli meidän suuntaan ja nuuski ilmaa kunnes jatkoi löntystelyään kohti haaskaa. Se poistui haaskalta 15 min kuluttua iso lihakimpale suussaan. Kyseessä on naaras, joka luultavammin vei ruokaa metsän siimeksessä odottaville pennuilleen. Pentujaan se ei uskalla tuoda suolle uroskarhujen pelossa."

"23:10 Hyvin vaaleakarvainen nuori karhu (eraus) kävi kääntymässä metsän reunassa. Ei uskaltautunut aluksi suolle. Muutaman tovin kuluttua se keräsi rohkeutensa ja lähti tallustelemaan kohti haaskaa. Myöhemmin, 00:45, se sai seurakseen toisen erauksen, tällä kertaa tumman. Näytti kuin ne olisivat leikkineet hippasta suolla - niin kovaa ne juoksentelivat ja kirmailivat ympäriinsä."

"01:30 Nyt alkaa tapahtua. Järkyttävän kokoinen tumma karhu tuli suolle metsän siimeksestä. Samaan aikaan toinenkin lähestyy haaskaa ... ja kolmas ! Neljäskin on valmiudessa metsän reunassa. Karhut pitävät aikamoista älämölöä karjuen ja ärjyen toisilleen. Suurten karhujen kulkiessa suolla niiden tassuista kuuluu lätinä kojuun asti. Huh - viideskin iso tuli sektoriin. Suuri tumma on varsinainen alfauros. Loppujen lopuksi se ajaa muut karhut haaskalta pois odottamaan omaa vuoroaan. Olimme kojussa hiiren hiljaa, jo pelkästään itsesuojeluvaisto käski niin tekemään."

"02:35 Lähihaaskalle saapui vielä yksi aikaisemmin havainnoiduista karhuista. 03:00 kaikki karhut ovat häipyneet takaisin suolta metsään. Aurinkokin on jo noussut valaisten suon lounaisreunaa. Kettu saapuu jälkikattaukseen."

 "03:30 Kotkat saapuvat. Korpit ovat pitkin yötä riimitelleet ikiaikaista värssyään erilaisilla kurkkuäänivariaatioilla. Niitä on runsaslukuisesti suon takana olevassa metsässä. Kun merikotkat saapuvat, saa se aikaan korppien laumassa todellisen puolustusryhmityksen. Suurisiipiset kotkat liihoittelevat  korppien lähiön päällä mustien lintujen hyökätessä pelottomasti näitä suuria liitäjiä kohtaan. Lopuksi merikotkat asettautuvat lähipuiden oksille, joista ne käyvät sekä haaskalla että metsästävät lintuja maasta. Näimme kaikkiaan kuusi merikotkaa."

Kuudelta poistuimme kojusta auringon paistaessa jo korkealta. Suurta (itsesuojelu)älämölöä pitäen marssimme metsän poikki autolle ja takaisin kämpille.