Kuohuva Imatran koski

Löysin divarista oheisen piirroksen "Imatran putous". Se on julkaistu Otavan joululiitteessä vuonna 1929, mutta alkuperäisen litografian on julkaissut Gaimard jo vuonna 1852 (Pariisi). Kuvan voi ajatella olevan hyvin autenttinen kuvaus vapaana virtaavasta Imatran koskesta, valokuvan kaltainen "otos".

Fortumin voimalaitoksen pato syksyllä 2014. Koskinäytös tuo tuulahduksen vapaana virtaavan kosken voimasta ja massasta. Vuoksessa on vettä virrannut aikojen kuluessa erinäinenkin kuutio Saimaan vesistön ruokkiessa, tai paremminkin juottaessa Laatokkaa, Nevaa ja Suomenlahtea.

Imatran koski ja vuonna 1903 valmistunut upea jugendlinna, Imatran valtionhotelli, olivat varmasti Suomen ensimmäisiä kansainvälisiä matkailukohteita. Tsaarin perheet kävivät täällä usein. Tunnetuin vierailijatar taisi olla saksalaissyntyinen keisarinna Katariina II vuonna 1722, Pietari III:nen puoliso ja sittemmin valtakunnan valtias autetusti kuolleen puolisonsa jälkeen. Brasilian keisari Pedro II käväisi koskea ihailemassa vuonna 1876 ja hakkautti kivisen visiittikorttinsa rantakallioon.

Kylläisenä väreistä - viikonloppu erämaassa

Kesää muistuttava, syksyinen sää helli retkeilyviikonloppuamme Ilomantsin erämaassa. Luonnon väritys muuttuu hiljalleen syksyiseksi, ilmatila on ötökkävapaa ja metsässä on raikas hengittää.

Muutamia kuvia kauniista eräluonnosta:

Majavakin kävi ihmettelemässä kulkuamme.

Venevainaa keskellä-ei-mitään-urbaania sulautuu maastoon hienosti. No, rautanaulat jää ihmeteltäväksi tulevaisuuden arkeologeille. 

Samoissa maisemissa käytiin kesäkuussakin.

Tallinna

Tallinnassa ja Virossa on helppo pistäytyä, ainakin pääkaupunkiseudulta. Laivamatka kestää saman verran kuin junalla Tampereelle. Tosin, pitkiksi kävelyreiteiksi rakennetut terminaaliputket tasoittavat matkavertailun ajassa mitattuna Tampereen hyväksi. Siinä kulkulabyrintissä on terminaalin suunnittelija näyttänyt keskisormea huonojalkaisille ja viinakärryjen rahtaajille.

Mutta sitten Tallinnaan.

Koristeelliset hevoset vartioivat Neitsyttornin "terassikahvilaa". Tämä osa muuria tornin nimineen lienee jo 1300-luvulta. Neitsyisiin torni ei kai sen enempää liity kuin muutkaan arkkitehtuurit. Nimi on johdettu muinaisen saksalaisen tornipäällikön nimen käännöksestä. Hauska nimi antaa kuitenkin satunnaiselle matkailijalle tilaa mielikuvituksellisiin tulkintoihin nimen ja tornin alkuperästä.

Vanhakaupunki on upea kauniine kujineen, vanhoine ja entisöityine rakennuksineen, ravintoloineen ja näköaloineen. Se tarjoaa turistille parastaan. Mannereurooppalaiset viinibaarit muistuttavat Suomenlahdella kulkevasta kulttuuri-, historia- ja politiikkarajasta Viron ja Suomen välillä.

Vanhassakaupungissa on kiva kuljeskella. Asemakaava on alkuperäinen 1200-1300 -luvulta, jolloin kaupunki kuului Hansaliittoon (vuodesta 1285). Tallinnan historia on muutenkin mielenkiintoinen: sitä hallitsivat 1200-luvulla tanskalaiset; onpa Tallinnan nimikin johdettu tanskankielestä. Saksalaisten vaikutus kaupunkiin, kulttuuriin ja tapoihin on suuri. Monet perinteet ovat peräisin saksalaisajalta. 

Tallinnan Merepäevien kalustokuningatar on vanha, vuonna 1914 rakennettu jäänmurtaja Suur Töll. Sen alkuvaiheen historia liittyy suomalaisiinkin. Laivan nimi oli alkutaipaleellaan Wäinämöinen.

Tallinnan Kumu on todella käymisen arvoinen paikka. Eikä pelkästään itse taidemuseo vaan myös sitä ympäröivä puisto. Suuret nurmialueet, paljon istutuksia, kukkia, suihkulähteitä - klassista puistosuunnittelua parhaimmillaan.

Kumun miehitysajan taidetta esittelevässä näyttelyssä voi tutustua stalinismin aikaiseen sosialistisen realisimin tyylisuuntaan. Kaiken propagandistisen ja sensuroidun taideilmaisun keskellä voi nähdä myös ironiaa ja aikalaistuskaa.

Eräretkinen Ilomantsissa, Tohlin kämppä

Pienimuotoinen, kesäkuinen eräretki itärajan korpeen. Leppoisaa ajelua itärajaa myötäillen. Tukikohtana Willi Pohjolan Tohlin kämppä, joka on näitä vanhoja savottakämppiä. Kuten kuvasta näkyy, sijainti on kauniilla joen töyrällä Tohlinjoen/ Hiekkajoen rannalla.

Luonto kauniina kuin mikä. Kielo kukkii valtoimenaan joen töyräällä.

Joki antoi paljon kalaa, haukea ja ahventa. Hauet olivat pääsääntöisesti puikuloita, mutta sattuipa koukkuun myös yksi noin 3 kiloinen (kuvassa).

Joki syö töyräitään. Tohlinjoen yli on jäänyt runsaasti tuulenkaatoja, hyvinkin vanhoja mäntyjä. Kuvassa kilpikaarnainen, kenties seuraavaksi vuorossa oleva. Juuren suojassa mahtuisi karhu hyvin talviuniaan nukkumaan. Kenties ollutkin.

Laulujoutsen pesii lähistöllä. Poikue on jo varsin vanha ja kaakatusta näistäkin jo lähtee. Poikaset olivat uteliaita, siis varomattomia, ja uivat hyvin lähelle venettä.

Tohlinjoki jatkuu Lutinjokena, joka puolestaan laskee Koitereeseen. Jokea on kiva retkeillä veneellä. Korpimaisema ympärillä. Ensimmäinen koski tulee kämpiltä vastaan noin 6,5 km:n kohdalla.

Koira oli kotimiehenä (koirana) kämpillä ja odotti kaihoisasti isäntiensä palaavan retkiltään.

Keskikesän yön valoisuus yllättää suomalaisenkin. Kuulasta, kaunista,kylmää.

Joki jatkuu ylävirtaan Hiekkajokena, joka on varsin eksoottinen näköinen. Kuin tropiikissa, paitsi ...

Majavan pesä

Ja sitten vielä pakolliset turistikierrokset lähiseudulla

Itäpiste, EU:n itäisin piste Hattuvaarassa.

Taistelijan talo Hattuvaarassa. Alueella on paljon sodan aikaisia muistomerkkejä ja sotahistoriallisia paikkoja.

Siikakoski, Ruunaa, Lieksa

Kaunis Harjutie

Suomujoen näppärä lossi

Mutkainen, kaunis Suomujoki. Aivan Patvinsuon kyljessä.

Kutunivassa ei jäykistellä

Jerisjärven Kutuniva on ollut sulana läpi talven 2014. Siinäpä oiva elinpaikka viimaa ja kylmyyttä sietävälle koskikaralle. Iloisesti se sukeltelee pohjasta ravintoa etsiessään. Pullea lintu pulpahtelee veden pinnalle tuon tuosta sukeltaakseen yhä uudelleen.

Koskikaran kirkkaan valkoisen etumuksen sanotaan toimivan taskulamppuna: se heijastaa valoa tummaan veteen ja auttaa lintua näkemään veden pohjaan.

Kutunivassa einehti ja telmi useita koskikarapareja.

Myös laulujoutsenia on talvehtinut täällä pohjoisessa. Sula vesi riittää ravintoaitaksi ja höyhenpeite pitää joutsenen lämpöisenä. Tämä kolmikko on ilmeisesti joutsenperhe, poikanen viime vuodelta. Pyrstö kohti pohjantähteä ne tonkivat juuria pohjamudasta.

Kuvat maaliskuulta 2014.

Vanhankaupunginkosken koskikaroja täällä

Pallaksen hanget ja rinteiden ässät

Vatikuru

Kuva ei ole kuparikaiverretusta teoksesta eikä litografiasta. Se on vilpittömän puhdas "fotarikaiverrus" eli photoshopilla työstetty tyylitelty näkymä kurusta Pallastunturilla. Kuvassa näkyy laskettelijoiden suksien ässät ja kasit.

Viikko 12 vuonna 2014 oli hienoa aurinkoviikko pohjoisessa. Pallastunturi ympäristöineen kylpi kirkkaassa auringonvalossa - kuten myös ulkoilijat ja retkeilijät

Pallastunturin maasto on ilman laadultaan tutkitusti Suomen puhtainta aluetta.  Sen huomaa myös siitä, että puut kasvavat runsaasti naavaa. Täällä riittää naavaviiksille raaka-ainetta.

Sävyjä

Tunturi ympäristöineen kylpee iltaisin ja öisin hienoissa sävyissä. Auringonlasku luo hienoja pastellisävyjä, kuutamo puolestaan kelmeää, jyrkää yövaloa. Revontuleet eivät tällä rupeamalla loimottaneet.