Neljä asiaa

Neljä keskikevään tunnusta.

1. Vauhkoilijat

Joutuu se hirvenpoikakin vuorostaan eraukseen. Vaarallista aikaa autoilijoiden kannalta. Nuoret hirvet ovat äärimmäisen kiinnostuneita liikenteestä, ihmisistä ja kaikesta uudesta. Varovaisuus on vielä kaukana. Voimakas metsästys näkyy kuitenkin selvästi: hirviä on liikenteessä vähemmän. Ei kyllä haittaa. Tarkoittaa vähemmän hirvikärpäsiä elokuussa. Mitä vähemmän hirviä, sitä mukavampaa sienimetsässä.

2. Vähäsen kesään

"Västäräkistä vähäsen" - pikkulinnut ovat saapuneet. Muutos kahden viikon takaiseen Pääsiäisen aikaan on korvinkuultava. Naakan narinat ja käpytikan soolot ovat saaneet seurakseen mm. punakylkirastaita, räkättirastaita, peippoja, västäräkkejä, kirjosieppoja - lehtokurppakin kurnuttaa iltasella. Laulurastasta odotellaan.

3. Puutarhan tunnustelijat

Uskollisesti ensimmäisenä nokka pinnalle. Satoi tai paistoi, routaa tai ei. Krookus avaa terälehtensä ensimmäisten joukossa piristämään harmaata, talvesta toipuvaa puutarhaa. Esimerkin innoittamana tulppaanit, narsissit, helmihyasintit, scillat ja muut varhaisheränneet pinnistelevät kohti aurinkoa.

4. Kuningattarien kukka

Paksut pörriäiset, kimalaiskuningattaret, heräilevät talven horroksestaan päämääränään vain yksi asia: hengissäpysyminen ja yhteiskunnan rakentaminen. Varhaiskevät on kriittistä aikaa: kylmä ja nälkä vieraana. Ensikukkijat pelastavat kuningattaret nälkäkuolemalta. Sinivuokko on ensimmäisiä luonnon kukkijoita ja kuningattarien kaipaamia ravinnon lähteitä. Kuhina käy risujen joukossa kun kimalaiset yrittävät pysytellä hentovartisten sinivuokkojen kukissa.

Hirveitä siipiveikkoja

Ylimysjärvi 10.5.2009 auringon laskiessa



Pienellä lintujärvellä kaikki hyvin. Hienosti sijoitetusta lintutornista näkee mainiosti kaiken järvellä tapahtuvan liikehdinnän. Näkyvissä on useita kurkipariskuntia sekä ainakin kolme laulujoutsenen pesää. Ja tietenkin naurulokkeja, töyhtöhyyppiä, sorsia ja muita vesilintuja sekä muutamia metsähanhia.

Ja sitten. Muutaman sadan metrin päähän saapui viimeisillään oleva hirvimamma syömään vesikasvien juurakoita. Hyvin tuntui maistuvan, ja se seisoi paikallaan kylmässä vedessä pitkän tovin.

Metsän laidassa oli toinen hirvi - ilmeisesti mamman erausvasa eli hirviteini. Tämä hirvi lähti astelemaan mammaa kohti kahlaten ruovikkoisessa järvessä. Seurasimme sitä kiikareilla. Yhtäkkiä se huomasi muutaman kymmenen metrin päässä joutsenen pesän, jossa makasi kaksi joutsenta. Hirviteini suuntasikin uteliaisuuttaan kohti joutsenen pesää, jolloin linnut nostivat päänsä pystyyn ja seurasivat varuillaan teinin askeltamista.

Se tallusti suoraan joutsenien pesälle ja suureksi ihmeeksemme hyppäsi vedestä pesätöyräälle, jolloin molemmat joutsenet levittivät siipensä enkelimäisesti kohti taivasta, ja toinen linnuista syöksyi päätä pahkaa hirviteinin kimppuun nokkien sitä niskasta. Teiniparka koki hetkensä tulleen ja pinkaisi henkensä edestä mammaa kohden joutsenen ajaen sitä takaa noin viidenkymmenen metrin matkan.

Eipä ole moista näkyä koskaan tullut koettua. Stoori jatkuu vielä siten, että teinin saapuessa vauhkona mamman helmaan se sai puolestaan mammalta kyytiä ja joutui järveltä pois ajetuksi. Kova on itsenäistymisen tuska hirvelläkin.

En ehtinyt kameraa käyttämään koska tilanne oli niin dramaattinen kiikarin läpi katsottuna. Tässä kuva jälkitilanteesta, jossa teini vielä laukkaa vauhkona, mutta joutsen on jo vedessä voittajan elkein.

Muuttopäivä

Pääsiäisenä oli hienoja muuttopäiviä.

Kurki- ja joutsenauroja lensi solkenaan pohjoista kohti jokivartta seuraten. Osa linnuista jää viipymään peltoaukeille, osa löytää pesäpaikan läheisiltä suurilta soilta.






Tämä kaksikko taitaa olla tuttu: Bertta ja Toivo, jotka ovat vuosien ajan käyneet viereisellä pellolla eineellä. Pesä sijainnee noin 5 km:n päässä olevalla keidassuolla.

Pääsiäinen oli todellinen bongausviikonloppu. Sen aikana saapui muutoltaan useita pihapiirin ja peltojen lintulajeja: mm. Mustarastas, Räksä, Kiuru, Töyhtöhyyppä, Kuovi, Kapustarinta. Ja todellisena helmenä pohjalla Sinisuohaukka, jonka kaunista liihottelua peltoaukealla saimme seurata pitkän tovin. Kyseessä oli iso koiras. Olemme nähneet sen jo viime vuonna. Mahtaakohan se pesiä läheisellä aukiolla ?




Käpytikkapareja on markilla useita.




Vanhan puistometsikön vakioasukas on ikimuistoisesti ollut Palokärki. Pariskunta on keväisin varsin äänekäs.