1700-luvun markkinat Isossakyrössä

Isonkyrön 1700-luvun markkinat järjestettiin ties monennenko kerran 8.-10.8.2014. Historian havinaahan siellä myös on, ja sikäli mukava tapahtuma käydä, että kauppiaat edustavat käsityöläisiä, ja kaiken maailman laku-, kilopaperi-, ja huuhaamyyjät loistavat poissaolollaan. Niin, hienoa on myös se, että sinne pukeudutaan vanhoihin asuihin. Tuntuu, kuin koko Isonkyrön kylä olisi hengessä mukana. Kaiken lisäksi markkinapaikka on hieno ja historiallinen: Kyrönjoen varressa ja vanhan kirkon kupeella.

Luultavasti kauppakin käy mukavasti, sillä kauppiaita, asianmukaisesti pukeutuneina ja somistautuneina, on varsin paljon. Kuten totesin, hyvää ja mielenkiintoista, pääosin käsityöläiskampetta. Ravintoloita, etenkin vanhan ajan hengessä toimivia, olisin kaivannut enemmän.

Vanha Isonkyrön kirkko. Kirkon iästä on kait debattia, onko se rakennettu keskiajalla vai myöhemmin. Pääsääntöisesti kuitenkin 1500-luvulla. Kaunis kirkko kauniilla paikalla Kyrönjoen varressa. Sisustus on rokokoo-tyylinen 1700-luvulta. Hieno miljöö kamarimusiikkikonserteillekin, joita mm Korsholman musiikkijuhlat ovat siellä järjestäneet.

Kirkon vieressä on Kontsaansaaressa vuonna 1597 mestatuille, Nuijasodan talonpoikaisjohtajille pystytetty muistomerkki. Saari on saanut nimensä isokyröläisen Yrjö Kontsaksen mukaan, joka oli yksi johtajista. Alimmaisessa kuvassa on nykyinen Kontsaansaari. 417 vuotta sitten saari on varmasti ollut eri paikassa, eri kokoinenkin; sen verran kova virtaus joessa on. On myös kyseenalaistettu, onko historiallinen mestauspaikka ollut juuri tuossa saaressa, sillä tieto on perimätietoa.

1700-luvun markkinoiden yhteydessä järjestettiin Napuen taistelun 300-vuotistapahtumana taistelun ennallistamisnäytös. Ylläolevat kuvat ovat harjoituksista. Blogikirjoitus aiheesta seuraa myöhemmin.

Kuvia v2006 1700-luvun markkinoilla olleesta kummallisesta traktorista.

EDIT: juttua ja kuvia Napuen taistelun ennallistamisnäytöksestä.

Kauhajoen museoissa nähtyä

Pienten paikkakuntien museoissa on kiva käydä. Ne eroavat selkeästi laitosmuseoista, sillä kokoelmat on usein rakennettu kökkätyöllä (lue: talkoo) vapaaehtoisvoimin. Museoiden ylläpitäminen ja kehittäminen perustuu museotyöhön, kotiseutuhistoriaan ja yhdistystoimintaan omistautuneisiin ja osallistuviin alan harrastajiin.

Kävin Kauhajoella kolmessa museossa. Jokainen niistä henkii vahvaa paikallishistoriaa, suurta innostuneisuutta ja harrastuneisuutta. Pienten paikallismuseoiden haasteena on aukioloajat. Niihin pääsee tutustumaan yleensä keäisin ja silloinkin vain yhtenä, kahtena päivänä viikossa. Satunnaisia kävijöitä ei varmaankaan ole paljon.

Eduskuntamuseo

Eduskuntamuseo sijaitsee komeasti osoitteessa Eduskunnankatu 5, Kauhajoki.

Talvisodan sytyttyä eduskunta siirrettiin Kauhajoelle salaisessa ja jännittävässä operaatiossa. Eduskunnan evakkoajasta on runsaasti tarinoita ja dokumentteja. Onpa siitä tehty virallinen kirjakin "Eduskunta Kauhajoella".

Eduskunnan kokoontumispaikaksi valittiin yhteislyseon voimistelusali. Paikka on siinäkin mielessä henkilökohtaisesti nostalginen, että kävin lukioni juuri samassa rakennuksessa hikoillen jumppatunneilla vanhassa eduskuntasalissa. Eduskunnasta muistuttivat opettajien kertomukset ja laatta seinällä. Museoksi se muutettiin 1984. Kalusteet ovat suurimmaksi osaksi alkuperäiset.

Museossa on hämärä, autenttinen valaistus. Ikkunoissa roikkuvat Molotoffin karteekit, joista osa alkuperäisiä. Pohjanmaalla pimennysverhoja kutsuttiin juuri tuolla nimellä.

Kauhajoen veteraanien perinnetalo

Veteraanien perinnetalo sijaitsee Sanssin kartanon entisessä renkituvassa. Kartanon entisöity päärakennus on aivan perinnetalon vieressä.

Perinnetalossa on hieno kokoelma sotiimme liittyvää esineistöä ja dokumentteja; nimenomaan kauhajokisten kokemana ja kauhajokisilta kerättyinä. Museosta ja näyttelystä aistii sen kokoamiseen käytetyn valtavan talkootyön määrän.

Kolme kauhajokista sai Mannerheim-ristin. Kaksi risteistä on esillä perinnetalossa.

Perinnetaloon on myös tuotu lakkautettujen koulujen seinillä olleet kaatuneiden muistolaatat. Tässä Harjan(kylän) koulua käyneet ja sodissa kaatuneet. Olen itse käynyt Harjankylän kansakoulua ja muistan hyvin kun laatassa olevia nimiä aina tutkittiin ja mietittiin.

Kauhajoen kotiseutumuseo

Kotiseutumuseo on perustettu jo 50-luvulla ja sijaitsee Kauhajoen keskustassa. Alueella on useita vanhoja pohjalaisrakennuksia sekä runsas, historiallinen esineistö.

Päärakennus on vanha pohjalaistalo 1800-luvun alkupuolelta. Se on harvinainen 2-fooninkinen (täysi huonekorkeus ja isot ikkunat kahdessa kerroksessa) hirsitalo, joka on 50-luvulla siirretty nykyiselle paikalleen Yrjänäisen kylästä. Sinänsä kauaskatseista puuhaa tuohon aikaan kun talo museoitiin eikä sitä päästetty rapistumaan ja tuhoutumaan. Kökkätyönä sekin siirtotyö tehtiin hevospeleillä. Talo on upeassa kunnossa tupineen ja kamareineen. Osa ikkunoista on alkuperäisiä pieniruutuisia vanhoilla laseilla varustettuja. Ulkolaudoitus on myös alkuperäinen, leveästä hongasta valmistettu. 

Pääskysenpesä oli suosittu koriste-esine tupien seinillä. Pääskysten katsottiin tuovan onnea taloon. Nehan ovat myös kesän tuojia.

Katossa roikkuu ilmalla täytettyjä sian virtsarakkoja. Mihin niitä on käytetty ? Aikoinaan teuraasta hyödynnettiin kaikki osat. Sian virtsarakoista tehtiin ainakin lapsille ilmapalloja.

Teknologiaosastolla on esillä muutamia mielenkiintoisia koneita. Yläkuvassa pärekone, jolla tehtailtiin päreitä pärekattoihin. Alakuvassa entsöity Fordson-traktori ilmeisesti 40-luvulta.

Zetor kiihdytyskilpailut - äijäenergiaa komiassa paketissa

Olihan taas pakko käydä katsomassa Zetor-äijien ja -daamien kiihdytyskilpailuja Kurikassa. Sen verran poikkeavan virkistävä tämä kesätapahtuma on, että sen hyväntuulisuus ja huumori tarttuu pidemmäksi aikaa.

Porukka on aktiivista harrastajajoukkoa, joka tuunaa ja entisöi näitä vanhoja työkoneita. Zetor on tsekkiläistä traktorituotantoa 40-, 50- ja 60-luvuilta. Niitä näkyi runsaasti myös Suomen maaseudulla.

Miehet ymmärtää. Ei maailman ympäristöystävällisin, mutta kauniisti puksuttava harvaiskuinen kakkonen. Ääni, savu, habitus ja kauniisti kiiltävä rauta. Siinä alkuvoimaa puhkuvan vetolaitteen maskuliininen viehätys. Traktoreiden harrikka. 

Oli siellä naisten sarjakin. Meno oli yhtä vauhdikasta kuin äijillä.

Tässä lajissa startti on tärkeä. Jarru ja kaasu pohjassa, kytkin ylös ja menoksi. Startin lisäksi jarrutus maaliviivan jälkeen on olennaista. Muuten kynnetään pellon päätypusikoita.

Sujuu se näinkin. Polttariporukan uhontäyteinen voimannäyte. Ylämäkeen.

Perinteisesti daami, jota aikaisemmin emännäksi kutsuttiin, istui nostolavalla kauppa- ja apteekkireissut. Modernissa versiossa takajopparilla.

Tämän teknologian konfiguraatio sisältää kaksi sylinteriä ja tuottaa 25 hevosvoimaa. Oli aikoinaan hevosenkorvaaja.

Zetor-miehillä on mobiili toiletti mukanaan. "Aina pitää siisti olla, sanoi kissi hietikolla, ..."

Kullervo -moottorivetäjällä vaot suoriksi

Käväisin heinäkuussa parinkymmenen vuoden jälkeen maatalousnäyttelyssä Seinäjoella, tapahtumassa, joita modernisti ja urbaanisti Farmari-näyttelyiksi nykyään kutsutaan.Siellä törmäsin, tai oikeastaan havahduin ensimmäiseen suomalaiseen moottorivetäjään. Tuokin nimitys on jo aikoja sitten kuopattu, ja nykyään, itse asiassa jo 20-luvulta lähtien, näitä mekaanisia voimanpesiä on kutsuttu traktoreiksi.

Farmarissa oli esillä Wallis, yksi Suomen ensimmäisistä traktoreista, jonka tuotanto aloitettiin Britanniassa vuonna 1912 ja Suomeen se tuli 1919.

Mutta sykähdyttävä oli tämä Kullervo, Suomessa valmistettu moottorivetäjä, traktori, jonka ensimmäinen tuotantokappale valmistui vuonna 1919. Kullervoa valmistettiin kaiken kaikkiaan 500 kappaletta, joista jäljellä on tiettävästi enää kolme. Ei ollut aivan mutkatonta Kullervon menestystarina. Lastentaudeista taisi se kärsiä koko elinkaarensa ajan.

Kullervo-traktorin suunnitteli Gustav Woldemar Wreden (1889-1958) ja niitä valmisti Åbojern Manufaktur Aktiebolag eli suomeksi Turun rautateollisuus ja vaunutehdas Oy. Kyllä ovat aikoinaan yritysnimet olleet hienoja vaakunoineen kaikkineen. Kyseinen tehdas valmisti mm. raitiotievaunuja Turun raitiotieyhtiöille.

Traktorit olivat 1900-luvun alussa uusinta uutta maatalousteknolgiaa ja siitähän maatalouden koneistuminen ja vallankumous alkoikin.

Suomen Kuvalehti testasi traktoreita tositoimissa numerossaan 41 vuonna 1919.

Alkutekstissään SK hehkutti teollisuuden roolia:

Se (teollisuus) on vihdoinkin kyennyt luomaan koneen, joka näyttää vapauttavan maanviljelijät työvoimapulasta ja joka parhaillaan tämän takia suorittaa hiljaista vallankumousta maanviljelyksen alalla kautta maailman. 

Toimittaja oli erittäin vaikuttunut näkemästään:

... siellä (koekentällä) lojuivat traktorit kuin entisajan eläinhirviöt ympärillään maanviljelysministeriön virkamiehiä sekä muita asiantuntijoita ja suuri joukko yleisöä. Insinöörit ja kuljettajat käänsivät kampeja, väänsivät ruuveja ja vähänväliä puuskuttivat ja pärskyivät hirviöt kuin äksyt sonnit.

Entäpä, miten pärjäsi Kullervo ? Toimittaja oli tästäkin suomalaisen työn luomuksesta tohkeissaan ja innoissaan:

Tuli sitten suomalaisen traktorin Kullervon vuoro ... Ja äänestäkin kuuli, että sillä koostaan huolimatta oli paha sisu, kun se alkajaisiksi teki muutamia riuskeita käännöksiä. Ja kun se sitten ikäänkuin vauhtia otettuaan iski kyntensä maankamaraan, oli vauhti silminnähtävästi toisenlainen kuin muitten; jokena siinä turve kääntyi, savu tuprusi kuin höyrykoneesta ja tarkastajilla oli täysi työ pysyä kävelyaskelin perässä. Se oli uljasta menoa.

Traktoreita siis testattiin kynnöspellolla auran kanssa. Kullervo osoittautui kokeiden nopeimmaksi kyntäjäksi.

Suomen Kuvalehti No. 41 1919

Suomalaisella sisukkaalla teknologiaosaamisella ja asenteella on varsin multavat juuret.

Hevosenkorvaajien kiihdytyskisat

Tämä on pakko nähdä ja kuulla. Zetor-meininkiin yhdistyy vanhan vaalimisen, teknologisen äijämeiningin ja rehevän huumorin kulttuuri. Z-1 maailmanmestaruuskisoissa nämä kaikki toteutuvat. Varsinainen perinnetapahtuma Kurikassa. Siinä aitoa kesäfiilistä.

Näitä vehkeitä käytettiin 50-60 -luvuilla kaikenlaisissa maatilatöissä. Zetor oli monen tilan ensimmäinen polttomoottorilla käyvä hevosenkorvaaja. Sillä myös kuljettiin. Kuskin takana oli joppari tai lava, jolla emäntää oli kätevä kuljettaa tarpeellisille asioille, tai ajeluttaa naapurikylän flikkaa riiuureissujen ratoksi.

Nykyään Zetorit ovat haluttua, vanhaa tekniikkaa, joita entisöidään innolla. Ja komeitahan ne ovat. Se ääni - siitä Zetorin tunnistaa.

Kiihtyys se pappatunturikin. Ja kisassa nopeammin kuin Z.