Keväthaikuja ilmassa

Syyspihlajan latvuksessa

Punertaa marjat pihlajain

kuin verta niillä ois.

On kurkiaurat lentäneet

jo yli pääni pois.

"Syyspihlajan alla" on melankoliaa täynnä. Punaisia marjoja pullistelevat pihlajat puolestaan räiskyvät syksyn kirkkautta ja kutsuvat lintuja juovuttavalle eineelle. Melankolia on kaukana kun sadat räkätti-, punakylki- ja mustarastaat sekä kottaraiset häärivät suurten pihlajien latvuksissa ahmien makoisia, ensipakkasen puraisemia marjoja. Osa siipiveikoista siirtyy välillä heilumaan naapurimännyn oksille päätään selvittämään.

Tykkää näistä ihminenkin. Hienoarominen pihlajanmarjahyytelö syntyy pakkasen puraisemista kypsistä marjoista, vedestä, sokerista ja konjakista. Hieman keittelyä ja tuunausta. Sitten purkitus ja kylmään. Maistuu aivan erinomaiselta liharuokien kanssa. Joulukinkun kera nautittuna se muistuttaa syksyn kirpeistä, kuulaista päivistä ja värikkäästä ruskasta.

Mukaansa ei mua ottaneet

ne maihin kaukaisiin,

saa siivettömät tyytyä

maan kylmän kahleisiin.

Alati harvinaistuva kottarainen on miellyttävä bongaus syyspihlajasta.

Sanat Arvo Koskimaan laulusta "Syyspihlajan alla"

Syksyn väritankkaus

Keltaisesta tiedä mä en,

oranssiin suhtaudun empien,

mutta ruskanpuna täällä

on kuin oisi ilo päällä

                         Uppo-Nalle                                              

Kärpässieni, "Ole varuillas, ihminen!"

                                                  Oli viereen kirkkotieni

                                                  soma, korea kärpässien

                                                  tänä aamuna työntynyt.

                                                  Sen punainenlakki loisti

                                                  ja sen pienet pilkut toisti

                                                  koko metsän hymyilyt.

                                                  Kun sille päälle satun,

                                                  otan päästäni lierihatun

                                                  myös edessä pienien.

                                                  Minä kumarsin kohteliaasti.

                                                  Näes, kuulin kun sieni haasti

                                                  näin kielellä sienien:

                                              "Hei, huomenta, tatti musta!

                                              Ihan tunnen liikutusta,

                                              kun sinua katselen.

                                              Elo alla taivaan sinen

                                              on kaunis ja myrkyllinen.

                                              Ole varuillas, ihiminen!"

                                                                                                                Jaakko Haavio, 1947

Peltolakeus helteellä

Pitkä hellejakso menossa. Kuumia kelejä on riittänyt jo toista viikkoa. Päivälämpötilat ovat pohjanmaalla olleet 25-31 astetta. Pimentyvä yö, kirkas auringonlasku, helteinen päivä ja kylmenevä ilma luovat hienon yömaiseman peltolakeuksille. Kun taustalla vielä narisee ruisrääkkä, on mielenkin maisema kuin suoraan Eino Leinon Nocturnesta:

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

Sitten, kesken kuuman ja kirkkaan hellepäivän pilvet alkavat kokoontua, keräytyä, tummua, liittyä ja ärhäköityä ukkosen käyttöön. Alasinpilvestä rintama järjestäytyy. Rankkasateen ja myskytuulen siivittämään valoshowhin se sitten päättyi.