Teuvalla kierreltyä

Teuvan kirkossa on harvinaisuus: Tove Janssonin maalaama alttaritaulu. "Kymmenen neitsyttä" on maalattu vuonna 1953/54 ja on lajissaan Tove Janssonin ainoa työ. Siispä käynti Teuvan kirkossa sopii hyvin Tove Janssonin juhlavuoteen. Alueella vierailleet japanilaiset ovat kuulemma olleet hyvin innoissaan nähdessään Muumien luojan suurikokoisen seinämaalauksen (140x520 cm).

Tuula Karjalainen kirjoittaa (Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta,Tammi, 2013) Tove Janssonin todenneen Teuvan kirkon tilauksesta: "On siunattua, että on seiniä, sillä ihmiset ostavat tauluja yhtä vähän kuin ennen ..."

Teuvan kirkon edustalla on teuvalaisen suurmiehen Lauri Johannes Ingmanin (1868-1934) muistomerkki. Hän oli itsenäisen Suomen ensimmäinen pääministeri toimien pääministerinä kahteen otteeseen 1918-1919 ja 1924-1925. Hän oli myös ev.lut. kirkon arkkipiispa vuosina 1930-1934. Teologi siis.

Kirkon vieressä on kulttuuritalo Orrela. Kaunis rakennus, jonka tiloja vuokrataan tilaisuuksiin ja jossa järjetetään vaihtuvia taidenäyttelyitä. Orrelaan ollaan rakentamassa pysyväisnäyttelyitä mm. juuri Lauri Ingmanista.

Paavo Lipponen lahjoitti Orrelaan pääministerinä ollessaan ylläolevan Antti Favénin piirtämän karikatyyrin Lauri Ingmanista. Lipponen vieraili Orrelassa osallistuessaan eduskunnan 100-vuotisjuhlallisuuksiin Kauhajoen eduskuntamuseossa 2.-3.12.2006.

Orrelassa on kaksi mielenkiintoista soitinta. Teuvalla on aikoinaan valmistettu urkuharmooneja Hirvelänpää-nimisessä kylässä. Kuvassa teuvalaisen virsirunoilija Simo Korpelan aikoinaan omistama harmoni mallia "Teuva" vuodelta 1895. Toinen Orrelassa oleva Hirvelän harmoni on mallia "Tampere". Harmonien valmistajaksi on merkitty J. Hirvelä.

Kauhajoen museoissa nähtyä

Pienten paikkakuntien museoissa on kiva käydä. Ne eroavat selkeästi laitosmuseoista, sillä kokoelmat on usein rakennettu kökkätyöllä (lue: talkoo) vapaaehtoisvoimin. Museoiden ylläpitäminen ja kehittäminen perustuu museotyöhön, kotiseutuhistoriaan ja yhdistystoimintaan omistautuneisiin ja osallistuviin alan harrastajiin.

Kävin Kauhajoella kolmessa museossa. Jokainen niistä henkii vahvaa paikallishistoriaa, suurta innostuneisuutta ja harrastuneisuutta. Pienten paikallismuseoiden haasteena on aukioloajat. Niihin pääsee tutustumaan yleensä keäisin ja silloinkin vain yhtenä, kahtena päivänä viikossa. Satunnaisia kävijöitä ei varmaankaan ole paljon.

Eduskuntamuseo

Eduskuntamuseo sijaitsee komeasti osoitteessa Eduskunnankatu 5, Kauhajoki.

Talvisodan sytyttyä eduskunta siirrettiin Kauhajoelle salaisessa ja jännittävässä operaatiossa. Eduskunnan evakkoajasta on runsaasti tarinoita ja dokumentteja. Onpa siitä tehty virallinen kirjakin "Eduskunta Kauhajoella".

Eduskunnan kokoontumispaikaksi valittiin yhteislyseon voimistelusali. Paikka on siinäkin mielessä henkilökohtaisesti nostalginen, että kävin lukioni juuri samassa rakennuksessa hikoillen jumppatunneilla vanhassa eduskuntasalissa. Eduskunnasta muistuttivat opettajien kertomukset ja laatta seinällä. Museoksi se muutettiin 1984. Kalusteet ovat suurimmaksi osaksi alkuperäiset.

Museossa on hämärä, autenttinen valaistus. Ikkunoissa roikkuvat Molotoffin karteekit, joista osa alkuperäisiä. Pohjanmaalla pimennysverhoja kutsuttiin juuri tuolla nimellä.

Kauhajoen veteraanien perinnetalo

Veteraanien perinnetalo sijaitsee Sanssin kartanon entisessä renkituvassa. Kartanon entisöity päärakennus on aivan perinnetalon vieressä.

Perinnetalossa on hieno kokoelma sotiimme liittyvää esineistöä ja dokumentteja; nimenomaan kauhajokisten kokemana ja kauhajokisilta kerättyinä. Museosta ja näyttelystä aistii sen kokoamiseen käytetyn valtavan talkootyön määrän.

Kolme kauhajokista sai Mannerheim-ristin. Kaksi risteistä on esillä perinnetalossa.

Perinnetaloon on myös tuotu lakkautettujen koulujen seinillä olleet kaatuneiden muistolaatat. Tässä Harjan(kylän) koulua käyneet ja sodissa kaatuneet. Olen itse käynyt Harjankylän kansakoulua ja muistan hyvin kun laatassa olevia nimiä aina tutkittiin ja mietittiin.

Kauhajoen kotiseutumuseo

Kotiseutumuseo on perustettu jo 50-luvulla ja sijaitsee Kauhajoen keskustassa. Alueella on useita vanhoja pohjalaisrakennuksia sekä runsas, historiallinen esineistö.

Päärakennus on vanha pohjalaistalo 1800-luvun alkupuolelta. Se on harvinainen 2-fooninkinen (täysi huonekorkeus ja isot ikkunat kahdessa kerroksessa) hirsitalo, joka on 50-luvulla siirretty nykyiselle paikalleen Yrjänäisen kylästä. Sinänsä kauaskatseista puuhaa tuohon aikaan kun talo museoitiin eikä sitä päästetty rapistumaan ja tuhoutumaan. Kökkätyönä sekin siirtotyö tehtiin hevospeleillä. Talo on upeassa kunnossa tupineen ja kamareineen. Osa ikkunoista on alkuperäisiä pieniruutuisia vanhoilla laseilla varustettuja. Ulkolaudoitus on myös alkuperäinen, leveästä hongasta valmistettu. 

Pääskysenpesä oli suosittu koriste-esine tupien seinillä. Pääskysten katsottiin tuovan onnea taloon. Nehan ovat myös kesän tuojia.

Katossa roikkuu ilmalla täytettyjä sian virtsarakkoja. Mihin niitä on käytetty ? Aikoinaan teuraasta hyödynnettiin kaikki osat. Sian virtsarakoista tehtiin ainakin lapsille ilmapalloja.

Teknologiaosastolla on esillä muutamia mielenkiintoisia koneita. Yläkuvassa pärekone, jolla tehtailtiin päreitä pärekattoihin. Alakuvassa entsöity Fordson-traktori ilmeisesti 40-luvulta.

Tallinna

Tallinnassa ja Virossa on helppo pistäytyä, ainakin pääkaupunkiseudulta. Laivamatka kestää saman verran kuin junalla Tampereelle. Tosin, pitkiksi kävelyreiteiksi rakennetut terminaaliputket tasoittavat matkavertailun ajassa mitattuna Tampereen hyväksi. Siinä kulkulabyrintissä on terminaalin suunnittelija näyttänyt keskisormea huonojalkaisille ja viinakärryjen rahtaajille.

Mutta sitten Tallinnaan.

Koristeelliset hevoset vartioivat Neitsyttornin "terassikahvilaa". Tämä osa muuria tornin nimineen lienee jo 1300-luvulta. Neitsyisiin torni ei kai sen enempää liity kuin muutkaan arkkitehtuurit. Nimi on johdettu muinaisen saksalaisen tornipäällikön nimen käännöksestä. Hauska nimi antaa kuitenkin satunnaiselle matkailijalle tilaa mielikuvituksellisiin tulkintoihin nimen ja tornin alkuperästä.

Vanhakaupunki on upea kauniine kujineen, vanhoine ja entisöityine rakennuksineen, ravintoloineen ja näköaloineen. Se tarjoaa turistille parastaan. Mannereurooppalaiset viinibaarit muistuttavat Suomenlahdella kulkevasta kulttuuri-, historia- ja politiikkarajasta Viron ja Suomen välillä.

Vanhassakaupungissa on kiva kuljeskella. Asemakaava on alkuperäinen 1200-1300 -luvulta, jolloin kaupunki kuului Hansaliittoon (vuodesta 1285). Tallinnan historia on muutenkin mielenkiintoinen: sitä hallitsivat 1200-luvulla tanskalaiset; onpa Tallinnan nimikin johdettu tanskankielestä. Saksalaisten vaikutus kaupunkiin, kulttuuriin ja tapoihin on suuri. Monet perinteet ovat peräisin saksalaisajalta. 

Tallinnan Merepäevien kalustokuningatar on vanha, vuonna 1914 rakennettu jäänmurtaja Suur Töll. Sen alkuvaiheen historia liittyy suomalaisiinkin. Laivan nimi oli alkutaipaleellaan Wäinämöinen.

Tallinnan Kumu on todella käymisen arvoinen paikka. Eikä pelkästään itse taidemuseo vaan myös sitä ympäröivä puisto. Suuret nurmialueet, paljon istutuksia, kukkia, suihkulähteitä - klassista puistosuunnittelua parhaimmillaan.

Kumun miehitysajan taidetta esittelevässä näyttelyssä voi tutustua stalinismin aikaiseen sosialistisen realisimin tyylisuuntaan. Kaiken propagandistisen ja sensuroidun taideilmaisun keskellä voi nähdä myös ironiaa ja aikalaistuskaa.

Ikuinen armeija - Terrakotta

Tuli käytyä Tampereella Vapriikin huippunäyttelyssä "Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet". Vapriikki on saanut upean näyttelyn hienoon miljööseensä.

Terrakotta-armeija on ihme sinänsä. Vähän saman suuntaista valtiaiden valmistautumista tuonpuoleiseen elämään kuin mitä faaraoilla aikoinaan pyramideja rakentaessaan. Ensimmäisen keisarin ikuista matkaa oli valmistelemassa yli 100.000 työläistä (lienevät olleen orjia tai vankeja) yli 30 vuoden ajan. Tuloksena maanalainen valtakunta 9000 vartioivine sotilaineen.

Piirroksessa ensimmäinen keisari Qin (vaikutti 221-207 eaa.) sellaisena kuin hänen kuviteltiin olleen. Tämän hallitsijan tyylistä on toki aikalaiskertomuksia. Eräs teksti on peräisin Qin neuvonantajalta Wei Laolta 237 eaa:

Qinin kuninkaan nenä on kuin ampiaisella,

rinta kuin kananpojalla ja ääni kuin sakaalilla.

Hän on armoton, ja hänen sydämensä on kuin tiikerin tai suden sydän.

Vaikeuksia kohdatessaan hän nöyrtyy alttiisti.

Kun hän menestyy, hän tuhoaa miehiä ilman tunnon tuskia ...

jos hän onnistuu valloittamaan valtakunnan,

me jäämme hänen vangeikseen.

Kuvauksen perusteella keisari ei ollut mikään "nice guy".

Maanalainen valtakunta sisältää kaikkea tarpeellista: vartioivien sotilaiden lisäksi hevosia ja muita eläimiä, virkamiehiä, akrobaatteja, kalusteita, miniatyyrejä, taide-esineitä jne.

Vapriikissa on esillä tarkka pienoismalli maanalaisessa valtakunnassa olevasta sotakärrystä, valjakosta. Vaikuttava dokumentti yli 2000 vuoden takaa.

Ja tässä, yllä olevassa kuvassa seisoo yksi keisarin virkamiehistä valmiina ikuiseen isäntänsä palvelemiseen.

Näyttelyyn tutustuessaan tulee taas kerran miettineeksi Kiinan suuruutta, kulttuuria ja historiaa. Miksi Kiinan aikojen saatossa kehittynyt tiede, taide, kulttuuri ja valtio ei haastanut maailmaa ja noussut kehityksen keihäänkärjeksi ? Miksi sinänsä pienet ja kehittymättömät länsimaat, eurooppalaiset nousivat takamatkalta ja ottivat paalupaikan ? Olivat valloittajia ja kehittivät maailman kärkeen juuri ne tekijät, joissa Kiinalla oli yli tuhannen vuoden etumatka.

Tätä aihetta on käsitelty laajasti mm. kirjassa "Sivilisaatio - me ja muut", Niall Ferguson, Terra Cognita 2011. Kirjoittaja kehittelee kirjassaan kuutta otsikkoa, jotka hänen mielestään erottivat lännen itäisistä imperiumeista ja mahdollistivat ihmiskunnan vähemmistön nousun maailman herruuteen:

1. Kilpailu

2. Luonnontiede

3. Omistusoikeus

4. Lääketiede

5. Kulutusyhteiskunta

6. Työetiikka

Eurooppalaisilla oli paljon suurempi vimma käydä kauppaa kuin kiinalaisilla ja olivat siinä paljon avoimempia ja laajentumishaluisempia kuin kiinalaiset ja japanilaiset, jotka käpertyivät sisäänpäin.

Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Suosittelen lämpimästi.

Kirja herättää tosin toisenkin kysymyksen, vieläkin vakavamman: miten meidän länsimaalaisten käy ? Länsimainen sivilisaatio on rappeutunut ja tuhoutunut kerran aikaisemmin. Rooman imperiumi. Olemmeko kulkemassa tuota samaa polkua ?

Tieteen, ennen kaikkea luonnontieteiden korkean tason ylläpitäminen on olennaista.  Jokainen voi kirjan luettuaan luoda oman käsityksensä.

Kauppakatu Pekingissä, 2010.