Tallinna

Tallinnassa ja Virossa on helppo pistäytyä, ainakin pääkaupunkiseudulta. Laivamatka kestää saman verran kuin junalla Tampereelle. Tosin, pitkiksi kävelyreiteiksi rakennetut terminaaliputket tasoittavat matkavertailun ajassa mitattuna Tampereen hyväksi. Siinä kulkulabyrintissä on terminaalin suunnittelija näyttänyt keskisormea huonojalkaisille ja viinakärryjen rahtaajille.

Mutta sitten Tallinnaan.

Koristeelliset hevoset vartioivat Neitsyttornin "terassikahvilaa". Tämä osa muuria tornin nimineen lienee jo 1300-luvulta. Neitsyisiin torni ei kai sen enempää liity kuin muutkaan arkkitehtuurit. Nimi on johdettu muinaisen saksalaisen tornipäällikön nimen käännöksestä. Hauska nimi antaa kuitenkin satunnaiselle matkailijalle tilaa mielikuvituksellisiin tulkintoihin nimen ja tornin alkuperästä.

Vanhakaupunki on upea kauniine kujineen, vanhoine ja entisöityine rakennuksineen, ravintoloineen ja näköaloineen. Se tarjoaa turistille parastaan. Mannereurooppalaiset viinibaarit muistuttavat Suomenlahdella kulkevasta kulttuuri-, historia- ja politiikkarajasta Viron ja Suomen välillä.

Vanhassakaupungissa on kiva kuljeskella. Asemakaava on alkuperäinen 1200-1300 -luvulta, jolloin kaupunki kuului Hansaliittoon (vuodesta 1285). Tallinnan historia on muutenkin mielenkiintoinen: sitä hallitsivat 1200-luvulla tanskalaiset; onpa Tallinnan nimikin johdettu tanskankielestä. Saksalaisten vaikutus kaupunkiin, kulttuuriin ja tapoihin on suuri. Monet perinteet ovat peräisin saksalaisajalta. 

Tallinnan Merepäevien kalustokuningatar on vanha, vuonna 1914 rakennettu jäänmurtaja Suur Töll. Sen alkuvaiheen historia liittyy suomalaisiinkin. Laivan nimi oli alkutaipaleellaan Wäinämöinen.

Tallinnan Kumu on todella käymisen arvoinen paikka. Eikä pelkästään itse taidemuseo vaan myös sitä ympäröivä puisto. Suuret nurmialueet, paljon istutuksia, kukkia, suihkulähteitä - klassista puistosuunnittelua parhaimmillaan.

Kumun miehitysajan taidetta esittelevässä näyttelyssä voi tutustua stalinismin aikaiseen sosialistisen realisimin tyylisuuntaan. Kaiken propagandistisen ja sensuroidun taideilmaisun keskellä voi nähdä myös ironiaa ja aikalaistuskaa.

Varjonlilja antaa paljon katseltavaa

Valokuvatorstaissa teemana "lempikukka". Varjonlilja on yksi puutarhan kuningattarista. Se antaa paljon katseltavaa koko kasvukauden ajan, plopsahtaen avautuvista kauniista kukista ja niiden ympärillä pörräävistä upeista hyönteisistä aina muhkeisiin ja näyttäviin siemenkotiin. Talventöröttäjinä ne aikanaan muistuttavat keväästä ja lämmöstä - keväästä, joka väistämättä saapuu ankarimmankin talven jälkeen.

Varjonliljan vetovoima mäntykiitäjiin on vastustamaton. Päivällä pörisevät kimalaiset, yöllä surisevat kiitäjät.

Kesän lämmössä kypsyneet siemenkodat odottavat avautumistaan. Varjonlilja on siementuotannossaan hyvin tuottelias.

Snapshot heräämisestä

Sää muuttuu lämpimäksi. Tahti sen kuin kiihtyy. Luonto ponnistaa kiivaasti kohti kesää.

Helmihyasintteja

Paatsamasinisiipi

Kirjopikarililja

Joukkueellinen tarhakalliokieloja

Kuolanpioni

Narsisti

Clematis patjalle

Tästä perspektiivistä katselee maailmaa muutamien viikkojen päästä Clematis recta. Vanha, väsynyt patjan jousisto jatkaa hyödyllistä kiertoaan uusien versojen kiipeilyseinänä.

Innokas etujoukko

Kukkien etujoukot, narsissit ja tulppaanit intoilevat roudalta vapautuneessa ja kevätauringon lämmittämässä puutarhamullassa. Vettä, lämpöä ja hieman kärsivällistä odotusta - pionit ja muut perennat ovat myös hyvää vauhtia verryttelemässä tämän vuoden maanpäällistä kasvustoaan.

Uuttakin on tullut hankittua: yksi rhodo ja kolme atsaleaa. Muutama viikko, niin mäntyinen puisto kukkii.

Tulppaanien lakkiaiset

Tulppaanit aloittavat kesäkauden. Puutarhan visuaalinen ilme valmistautuu perennojen värikkääseen sisäänmarssiin.

Puutarhan varhaisteinit

Raparperi on jo syntyessään puutarhan turhamaisin ja huomionkipein kasvikunnan edustaja



Originaaleja hollannintulppaaneja.



Poimulehti



Kuolan pioni



Krookus

Värikästä elämää - Life with full of colours

Syyskesä on hyvin värikylläistä aikaa. Monet kasvit ja kukat ovat tankanneet itseensä voimaa ja iloa suotuisan kesän aikana, huomaavat syksyn pukkaavan päälle, ja pullistelevat toisilleen voimansa tunnoissaan.





Perintöjoriini on äitynyt kasvamaan parimetriseksi. Kukinnot ovat läpimitaltaan yli 20 senttisiä.



Kaktusdaalia



Daalia puutarhamessujen löytölaatikosta



Tämä viaton neiti on nimeltään Miss Bateman



Hagley Hybrid - on siinäkin nimi kärhölle





Kardinal Wyczynski



Syysleimuja sekä daalioita



Pelargonioita





Zucchini on saanut liikaa hevonhumppaa. Painoindeksi > 50.



Kultapallo on puutarhan kuningatar.

Surumielinen kaunotar

Baari houkuttelee vakkaripuliukkojen lisäksi kaunottariakin.



Vanha Amiraali sai rinnalleen tumman kaunokaisen.



Suruvaippa on suuri perhonen. Suurin, mitä tähän mennessä baarissa on nähty. Se lentelee hyvin vilkkaasti talon seunustoilla, katolla, kukissa ja puun oksilla päätyen aina baariin. Sen tuoksua ja imelää tarjontaa ei tämäkään perhonen voi vastustaa.



Suruvaippa talvehtii Suomessa aikusena perhosena. Keväällä se on perhosklaanien aikaisimpia lentäjiä.

Ken vois liekin sammuttaa,

silloin kun se leimahtaa
alla kuuman auringon.



Monta tielles lennähtää
virvatulta viehkeää,



yksi niistä kaunein on.



...
Liljankukka, arvannetko tuon,
on aatos lämmin, jonka sulle suon.



Ei toista löydy koskaan,
niin kuin sinä vaan.
Ystäväin, sulle syömeni jäi.

(Kerttu Mustonen)

tupsuötökkä

Tupsutoukkakehrääjä eli Täplätupsukas

Komea toukka. Huomattavasti komeampi toukkana kuin perhosena. Tavattiin pihasta Kesäkullerolta. Lisäksi voi hyvin todeta, että "ei nimi toukkaa pahenna".

Projekti-09: kiviperenna ja metsäniitty

Vanha ryytimaa, sittemmin vatukko ja joutomaa luonnonniityksi


Kevät 2008. Vanhat saunamökin kivijalat sikin sokin.


Kesä 2008. Pääasiassa nokkosen ja vatun valtaama alue.



Kesä 2008. Joukossa on toki luonnonkukkiakin: puna-ailakkia, niittyleinikkiä, huopaohdakkeita, päivänkakkaraa



Kesä 2008. Myös karhunputki ja koiranputki voivat hyvin. Osa karhunputkista kasvaa lähes kaksimetrisiksi.

Heinäkuu 2008. Niityn rakentaminen aloitettiin jo pari vuotta sitten kitkemällä vatukkoa ja leikkaamalla kasvustoa säännöllisesti. Heinäkuussa niitettiin ja leikkuujäte kompostoitiin. Etuoikealla näkyy rapartperipenkki, parimetriset karhunputket sekä rikkakasvien peittämä kivikasa.

Syksyllä kylvimme pintakylvönä sekalaista luonnon niittykukkaa sekä istutuksina erilaisia sipulikukkia.

Tämän kesäkauden ensimmäinen projekti oli rakentaa kivipenkki perennoille vanhoista saunan peruskivistä. Se tehtiinkin oppien mukaisesti: ensin kaavittiin pintamaa pois, sitten suodatinkangas maahan, hiekkaa päälle ja ... kivien siirto aluetta reunustamaan. Jälkimmäinen olikin sitten jo tenkkapoo, sillä kivet painavat paljon. Tässä vaiheessa totesin puutteen työvälineistössämme: etukuormaajalla varustettu traktori mieluummin nelivetoisena. No, sehän jäi toteamukseksi.

Traktorin sijaan jouduimme turvautumaan funtsimiseen, teloihin, vipuihin, varsiin, nokkikseen ja kärsivällisyyteen. Saimme kuin saimmekin kivet siirrettyä juuri kuten halusimme.

Samalla siirsimme vanhan raparperipenkan toiseen paikkaan. Raparperin juuristo on käsittämättömän vahvaa, aivan kuten kyseessä olisi puun juuristo.

Siinä se on. Kivipenkki perennoille.

Ja tässä kokonaiskuva rakenteilla olevasta luonnonniitystä. Kuunliljat saivat kunnian juurtua etualalle.