100-lintulajia

Birdlife:lla on hauska tempaus Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi: Tunnista 100 lintulajia vuoden aikana. Tähän haasteeseen tuli innolla tartuttua. Lintutuntemukseni kaipasi lisäoppia ja -kokemusta. Kiinostavia olivat varsinkin pitkäkoipiset (kahlaajat), hanhien alalajit sekä niin tavalliset pihan pikkulinnut, pienet ruskeat ja harmaat.

Olen tähän tekstiin kirjannut kaikki ne 100 lajia, jotka olen kesäkuun alkuun mennessä havainnut tämän vuoden puolella. Aikaisempia havaintoja ei lasketa, kuten ei ulkomaillakaan tehtyjä.

Linnut ovat hyvin kauniita ja niiden katseleminen tuottaa esteettisen elämyksen. Useimpien äänimaailma on myös hyvin mielenkiintoinen. Lintujen käyttäytymisen seuranta opettaa luonnosta paljon jättäen runsaasti kysymysmerkkejä - yksi suurimmista mysteereistä on lintujen kyky navigoida.

Alla ne ovat, havaintojärjestyksessä, pikku stooreilla ja muutamilla valokuvilla varustettuja.

Havaintopaikat: Kauhajoki (Kj), Kurikka (Ku), Vanhankaupunginlahti (VKL), Helsinki-urbaani (Hki)

Kaikki kuvat ovat tekijän pääosin havaintojen yhteydessä v2017 keväällä ottamia. Äänitykset ovat myös tältä keväältä.. Ääniin liittyvät kuvat vuodelta 2015.

Tammi- ja helmikuu 2017

Tammikuussa hyvin passiivista seurantaa. Suurin osa lajeista aivan pihapiirissä touhuavia.

1. Harakka (Kj)
2. Varis (Kj)
3. Naakka (Kj)
4. Närhi (Kj)
   Kaunis lintu. Pihan ruokintapaikalle ilmaantui parhaimmillaan viisi närheä samanaikaisesti. Kesällä se arkailee ja pysyttelee metsän suojassa.
5. Talitiainen (Kj)
6. Sinitiainen (Kj)
7. Hömötiainen (Kj)
8. Punatulkku (Kj)
9. Mustarastas (Kj)
10. Käpytikka (Kj)
    

    

    Käpytikkakoiras, Kj, toukokuu 2017

11. Viherpeippo (Kj)
12. Tilhi 25.2. (Hki)
    Upea lintu tämäkin. Ikkunan alla olevaan koristeomenapuuhun pelmahti iso parvi syömään mennä kesän pieniä omenoita. Parvea ja sen touhua oli mielenkiintoista seurata.
    
     

    

    Tilhi, Helsinki, helmikuu 2017
    
    

13. Keltasirkku (VKL)
    

    

    Keltasirkku, kuva toukokuulta (Kj)

14. Urpiainen (VKL)
    Näimme ison parven Lammassaaren pitkospuilla kulkiessamme.
15. Sinisorsa (Hki)
16. Tavi (Hki)
    

    

    Taveja, Kauhajoki, huhtikuu 2017

17. Töyhtöhyyppä 25.2. (VKL)
    Harvinainen ensitapaaminen näin aikaisin. Töyhtöhyyppä bongattiin Viikin altailta.
    

    

    Töyhtöhyyppä ja kottaraisia, Kauhajoki, huhtikuu 2017

18. Koskikara (Pitkäkoski, Hki)
    
    Maaliskuu 2017
    
    Maaliskuu oli laiska kuukausi. Tai itse asiassa kiireinen. Vain muutama tiedostettu havainto.
19. Harmaalokki (VKL)
20. Isolepinkäinen (VKL)
    

    

    Isolepinkäinen, Vanhankaupunginlahti, maaliskuu 2017

21. Harmaahaikara (VKL)
22. Kottarainen (VKL)
23. Räkättirastas (VKL)
    

    

    Räkättirastas, maaliskuu 2017

24. Puukiipijä (VKL)
25. Telkkä (VKL)
26. Varpunen (Hki)
27. Kesykyyhky (Hki)
    
    Huhtikuu 2017
    
    Huhtikuu olikin sitten linturetkien aikaa. Suuret muuttolinnut- ja virrat pitivät uteliaisuuden vireessä.
28. Kiuru (VKL)
29. Peippo (VKL)
30. Kanadanhanhi (VKL)

    

    Kanadanhanhi, VKL, toukokuu 2017

31. Nokikana (VKL)
32. Naurulokki (VKL)
33. Kalalokki (VKL)
34. Laulujoutsen (VKL)
    
    

    

    Hautova laulujoutsen, Kurikka, toukokuu 2017
    

    
    

35. Mustavaris (VKL, Viikin altaat 9.4.)
36. Kurki (VKL)
37. Metsähanhi (Kj)
    Suupohjan lakeudet täyttyvät huhtikuussa suurista muuttavien metsähanhien parvista. Niitä saattaa nähdä 1000-2000 kappaletta viivähtämässä keskellä suurta, tulvaista peltoaukeamaa. Suuressa parvessa oli metsähanhen alalajeja: tundra/ taiga. Kuten myös tundrahanhia ja lyhytnokkahanhia. Yritin jälkimmäistä tunnistaa ja tiirailla. Ei onnistunut lyhtnokan havainnointi, vaikka niitä siellä tiettävästi olikin.
38. Punarinta (Kj)
    Kauniisti laulaa lurittelee pihapuissa
    
39. Fasaani (Kj)
40. Sepelkyyhky (Kj)
41. Isokuovi (Kj)
    Sänkipelto kuhisee hyvän näköisiä pitkänokkia. Parhaimillaan näimme 50 kuovin parvia. Kovin pitkään eivät muuton jälkeen parvissa viihdy vaan hajautuvat omille lohkoilleen pitkin lakeutta.
    
    

    

    Isokuovi, Kj, huhtikuu 2017

42. Järripeippo (Kj)
    Isoja järripeippoparvia vaelteli pihasta pihaan huhtikuussa.Alla olevassa äänityksessä ääntä pitää arviolta 100-150 järripeippoa.
    
43. Korppi (Kj)
44. Lehtokurppa (Kj)
45. Sinisuohaukka 16.4. (Kj)
46. Tundrahanhi (Kj)
47. Vihervarpunen (Kj)
    Vaelteli isoissa parvissa kuten järripeippokin. 100-200 vihervarpusen parvi laskeutui pihan lähipuustoon ja kävi syömässä nurmikolle heitettyjä auringonkukansiemeniä. Äänityksessä vihervarpusen sekametelisoppaa.
    
48. Tuulihaukka 20.4. (Kj)
    

    

    Tuulihaukka, Kauhajoki, Kainaston lakeus, huhtikuu 2017

49. Teeri (Kj)
50. Hiirihaukka (Toijala)
51. Punakylkirastas (Kj)
52. Valkoviklo 29.4. (Ku)
53. Västäräkki (Ku)
54. Metsäviklo (Ku)
    Metsäviklo vai Liro - senkin opin.
    
    

    

    Metsäviklo, Kurikka, toukokuu

55. Ruskosuohaukka (Ku)
56. Haapana (Ku)
57. Kanahaukka (Ku)
58. Pikkulokki (Ku)
    

    

    Pikkulokki, Kurikka, toukokuu 2017

59. Sääksi (Ku)
    

    

    Sääksi, Kurikka, huhtikuu 2017

60. Laulurastas (Kj)
61. Palokärki (Kj)
    
    Toukokuu 2017
    
    Toukokuussa alkoi näyttämään siltä, että 100 lajia voisi olla mahdollista keskäkuun alkuun mennessä. Toukokuusta tulikin hyvin tuottoisa.
62. Kapustarinta (Kj)
63. Punajalkaviklo (Ku)
64. Tukkasotka (Ku)
65. Kaulushaikara (VKL)
66. Taivaanvuohi (VKL)
67. Valkoposkihanhi (VKL)
    Vanhankaupunginlahden parvet ovat urbaaneja stadihanhia. Yli lensi kuitenkin osana arktikaa isoja valkoposkihanhiparvia. Ne eivät pysähtyneet kaupunkilaisten serkkujensa seuraksi.
    

    

    Valkoposkihanhia, Vanhankaupunginlahti, toukokuu 2017

68. Kalatiira (VKL)
69. Harmaasorsa (VKL)
70. Rantasipi (VKL)
71. Kyhmyjoutsen (Porkkala)
72. Haahka (Porkkala)
73. Meriharakka (Porkkala)
74. Lapintiira (Porkkala)

    

    Lapintiira, Porkkala, toukokuu 2017

75. Haarapääsky (VKL)
76. Selkälokki (VKL)
77. Sitruunavästäräkki (VKL)
    Vanhankaupunginlahden julkkis
    

    

    Sitruunavästäräkki, Vanhankaupunginlahti, toukokuu 2017

78. Silkkiuikku (VKL)
79. Uuttukyyhky (VKL)
80. Suokukko (VKL, 13.5. Kj)
    
    

    

    Suokukkoja Kyrönjoen törmällä, Kauhajoki, toukokuu 2017

81. Liro (VKL)
82. Tylli (VKL)
83. Pajusirkku (VKL)
84. Kirjosieppo 13.5. (Kj)
85. Kulorastas (Kj)

    

    Kulorastas, Kauhajoki, toukokuu 2017

86. Pikkukuovi (Kj, Kauhaneva sekä Nummikosken pellot)
87. Tiltaltti (Kj)
88. Isokoskelo (Kj)
89. Satakieli (VKL)
90. Tervapääsky (VKL, 21.5. Kj)
91. Ruokokerttunen (VKL)
92. Punavarpunen (VKL)
93. Räystäspääsky (VKL)
94. Törmäpääsky (VKL)
95. Käki 19.5. (Kj)
96. Harmaasieppo 21.5. (Kj)
97. Pajulintu (Kj)
98. Ruisrääkkä 2.6. (Kj)
99. Metsäkirvinen (Kj)
100. Pikkuvarpunen (Hki)

Pikkuvarpunen oli proggiksen hännänhuippu. En millään meinannut sitä löytää, vaikka on perin yleinen Helsingissä. Löytyipä kumminkin.

Ruskorahkasammal

Kevään hennot muodot, kirkkaat värit ja alkamisen kauneus - siinä on riittävästi agendaa sulan kauden alkuun.

Kangaskarhunsammal

Hento männyn taimi keskellä kangaskarhunsammalikkoa

Siili tuijottaa puutarhuria

Näsiä kukkii

Lehtikuusen start-up

Kevätmyrsky nousee lännestä

Mustarastas pönöttää

Vanhankaupunginlahdella kulkiessani huomasin pelottoman huiluveikon istuvan läheisen pökkelön päässä. Siinä se lorutteli kaunista lauluaan mistään välittämättä. Samalla sain napattua todellisen pönötyskuvan mustarastaasta. Istuu siinä ylväänä puhki palanutta taivasta vasten - kuin täytettynä.

Keväthaikuja ilmassa

Lankalauantai pohjanmaalla

Lankalauantaina on pohjanmaalla aivan omat tapansa. Trullit kulkevat ja valakiat loimottavat.

Samuli Paulaharju on kirjoittanut:

"Suuren kevätjuhlan pimeänä yönä, jolloin vanhat trullit kähmivät navetoissa ja lentää kahnustivat pirujen kanssa pitkin pitäjiä, leimahti pitkin lakeutta kymmeniä pääsiääsvalakioota. Ne loimottivat ja lepattivat öisellä hangella kuin kaameat noitavalkeat, väsähtivät välillä, tohahtivat taas uudelleen ja lennättivät tulisia kieliä ja kipunoita pimeään korkeuteen. Joka suunnalla leimahteli ja taas sammui, taivas punotti metsän takanakin kuin valkeanvaarassa. Joka taholla vanhat tervatynnyrit paloivat, tervaksista sidotut pöntteröt romottivat seipäiden nenissä, katajat kärisivät ja kaikkein enemmin loimottivat riihiladoista kähvelletyt olkilyhteet. Nuori villi Härmä punoitti, hyppi ja reuhasi rovion ympärillä, viskoi valkeaa ilmaan, lauloi ja karjui ja raahasi lisää olkia isäntien riihikartanoista, vaikka monet äkäiset äijät olivat kirves kourassa vartoimassa olkilatoansa".

Onpa väkevä kuvaus. Tämän kun veisi mainostekstiksi, niin johan pohjanmaalla nähtäisiin turistien vaellus valakioota ja seurannaisia katsomahan.

Laulujoutsenia ja laulavia koskikaroja Kutunivassa

Maaliskuun kolmas viikko. Pohjoisen reissulla piti käydä katsastamassa Jerisjärven Kutunivan siivekästä elämää.

Kaksi joutsenta kylpi auringossa hauskasti relaten. Paikallisten mukaan seitsemän laulujoutsenta jäi nivaan syksyllä talvea viettämään - viisi aikuista ja kaksi menneen kesän poikasta. Eivät osanneet lähteä kun emotkaan eivät lähteneet. Emoiltaan kun oppivat muuttamisen lähdön, suunnan ja kohteen. Samalla lennolla lataavat sisäiseen navigaattoriinsa paluureitin syntymäsijoilleen. Seitsemästä kaksi on jäljellä. Loput viisi siirtyneet toiseen sulaan tai antautuneet ravintoketjun vietäväksi parempiin suihin.

Kutuniva näyttää olevan takuuvarma koskikarojen bongauspaikka. Tämä arktisten sulavesien seikkailija on pyrähtänyt tänne pohjoisimman Norjan rannikolta.

Neljä koskikaraa olivat kisailufiiliksellä ja pesänperustamispuuhissa. Laulavat kauniisti ja moninaisesti; todellinen virtavesien laululintu.

Edellisvuoden Kutunivakuvia täällä.

Oli synkkä ja myrskyisä revontuliyö ...

Ne eivät oikeastaan olleet tavalliset revontulet. Eivät perinteiset loimotukset tai lepatukset. Se oli REVONTULIMYRSKY 18.3.2015 klo 00-02, Jerisjärvi.

Sinkoovat siniset liekit
Lapin taivahan laella.
Räiskyvät, räjähtelevät
tulikielet Turjan yössä,
kuin kiron timanttikannel,
kuin vihan väkevä välke;
henget kuolleiden heräävät,
nurmen alla nukkujatkin.
                                        Eino Leino 

Ne leimuaa, ne loimuaa,
Ne roihuaa ja lyö,
Ne paistavat kuin patsahat
Ja välkkyvät kuin vyö! 

Ne liitävät, ne lentävät,
Ne laukkaa, läähättää,
Ne korskuvat kuin konkarit,
Joit' urhot kiidättää! 

Ne liehuvat, ne riehuvat,
Ne soutelee ja soi,
Ne heijailee kuin enkelit
Tai aallot ailakoi. 

Ne hiipivät, ne kiipivät,
Ne kisaellen käy,
Ne sukeltavat pilvihin,
Niin ettei niitä näy. 

Ne tummuvat, ne sammuvat,
Ne repeevät kuin jää –
Ne kirkastuvat kilvan taas
Ja yöhön rynnistää!

                                        Ilmari Calamnius (Kianto)

• 
  

 

Pimenee ... pimenee ... partial solar eclipse

Jerisjärvi 20.3.2015 kello 9.50. Lumituisku, pilvistä, näkyvyys 20 metriä.

Tänään on auringonpimennys kello 12.11, joka näkyy Pallaksella noin 92-prosenttisena. Aamun keli ei näytä hyvältä, mutta meteorologit ennustavat sinnikkäästi taivaan aukeamista täyteen aurinkoon noin kello 11 mennessä. Ja niin tapahtuikin.

Kamppeet kasaan ja mobiilia observatoriota roudaamaan Pallaksen rinteille. Observatorio koostuu neljästä tarkkailijasta suojalaseilla varustettuna sekä kamerasta suojakalvoineen. Valmiina vastaanottamaan erästä aurinkokunnan ilmiöihin lukeutuvaa näkyä.

N 68.05506 E 024.06201

Siitä se alkoi. Kuu hivuttautuu rohkeasti mutta hienovaraisesti auringon eteen. Suotimet toimivat mainiosti suojellen sekä silmiä että kameran kennoa. Maaginen tunnelma. Valo, jonka näemme, on lähtenyt auringosta noin 8 minuuttia sitten.

Kuvissa näkyy myös yksi auringonpilkku. Varsin selvästi näkyykin. Auringonpilkut ovat suunnilleen maapallon kokoisia. Se havainnollistaa hyvin maapallon ja auringon kokoeroa.

Osittainen auringonpimennys maksimissaan, noin 92% Pallastunturilla. Siinä se makaa. Maisema ei pimentynyt, mutta hämärtyi selvästi. Lisäksi kylmeni hieman. Mielenkiintoista havaita, miten 8% on vielä niin kirkas. Täydellisenä pimennys näkyi esim. Huippuvuorilla.

Kameran näytöstä kuvattuna.

Kuu on nyt ohituksen puolella ja sirppi kääntyy oikealle.

Viiden miljardin vuoden kuluttua aurinko alkaa kääpiöityä:,ensin valkoiseksi ja sitten mustaksi. Maasta sitä ei enää tarkkailla, mutta kenties jossain muualla tähtemme luhistuminen noteerataan.