Valokuvatorstai: tasan (Kirjosieppo)

Tässä kuvassa on jo kevään ja alkukesän odotusta. Kirjosieppokoiras tuo kiihkeällä syklillä poikasilleen ruokaa - hyönteinen kerrallaan. Poikaskausi ajoittuu kuvan korkeuksilla noin kesäkuun puoleen väliin. Jakautuuko ruoka tasan poikasten kesken ? Tuskin. Vahvat syövät hitaat. Viime vuoden kesäkuu oli hyvin kylmä eikä hyönteisiä ei ollut riittävästi. Pikkulintujen poikasia kuoli pesiinsä. Mutta tulevana kesänä pöntöt ovat taas asuttuja, kuten muutkin pesäpaikat.

Valokuvatorstai: vilja

                                              Ruislinnun laulu korvissani,
                                              tähkäpäiden päällä täysi kuu;
                                              kesä-yön on onni omanani,
                                              kaskisavuun laaksot verhouu.
                                                                                                                          Eino Leino

Postasin tämän kuvan jo heinäkuussa, mutta nyt kun sattui valokuvatorstain teema kohdalle, niin tässä vielä uudelleen.

1700-luvun markkinat Isossakyrössä

Isonkyrön 1700-luvun markkinat järjestettiin ties monennenko kerran 8.-10.8.2014. Historian havinaahan siellä myös on, ja sikäli mukava tapahtuma käydä, että kauppiaat edustavat käsityöläisiä, ja kaiken maailman laku-, kilopaperi-, ja huuhaamyyjät loistavat poissaolollaan. Niin, hienoa on myös se, että sinne pukeudutaan vanhoihin asuihin. Tuntuu, kuin koko Isonkyrön kylä olisi hengessä mukana. Kaiken lisäksi markkinapaikka on hieno ja historiallinen: Kyrönjoen varressa ja vanhan kirkon kupeella.

Luultavasti kauppakin käy mukavasti, sillä kauppiaita, asianmukaisesti pukeutuneina ja somistautuneina, on varsin paljon. Kuten totesin, hyvää ja mielenkiintoista, pääosin käsityöläiskampetta. Ravintoloita, etenkin vanhan ajan hengessä toimivia, olisin kaivannut enemmän.

Vanha Isonkyrön kirkko. Kirkon iästä on kait debattia, onko se rakennettu keskiajalla vai myöhemmin. Pääsääntöisesti kuitenkin 1500-luvulla. Kaunis kirkko kauniilla paikalla Kyrönjoen varressa. Sisustus on rokokoo-tyylinen 1700-luvulta. Hieno miljöö kamarimusiikkikonserteillekin, joita mm Korsholman musiikkijuhlat ovat siellä järjestäneet.

Kirkon vieressä on Kontsaansaaressa vuonna 1597 mestatuille, Nuijasodan talonpoikaisjohtajille pystytetty muistomerkki. Saari on saanut nimensä isokyröläisen Yrjö Kontsaksen mukaan, joka oli yksi johtajista. Alimmaisessa kuvassa on nykyinen Kontsaansaari. 417 vuotta sitten saari on varmasti ollut eri paikassa, eri kokoinenkin; sen verran kova virtaus joessa on. On myös kyseenalaistettu, onko historiallinen mestauspaikka ollut juuri tuossa saaressa, sillä tieto on perimätietoa.

1700-luvun markkinoiden yhteydessä järjestettiin Napuen taistelun 300-vuotistapahtumana taistelun ennallistamisnäytös. Ylläolevat kuvat ovat harjoituksista. Blogikirjoitus aiheesta seuraa myöhemmin.

Kuvia v2006 1700-luvun markkinoilla olleesta kummallisesta traktorista.

EDIT: juttua ja kuvia Napuen taistelun ennallistamisnäytöksestä.

Peltolakeus helteellä

Pitkä hellejakso menossa. Kuumia kelejä on riittänyt jo toista viikkoa. Päivälämpötilat ovat pohjanmaalla olleet 25-31 astetta. Pimentyvä yö, kirkas auringonlasku, helteinen päivä ja kylmenevä ilma luovat hienon yömaiseman peltolakeuksille. Kun taustalla vielä narisee ruisrääkkä, on mielenkin maisema kuin suoraan Eino Leinon Nocturnesta:

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

Sitten, kesken kuuman ja kirkkaan hellepäivän pilvet alkavat kokoontua, keräytyä, tummua, liittyä ja ärhäköityä ukkosen käyttöön. Alasinpilvestä rintama järjestäytyy. Rankkasateen ja myskytuulen siivittämään valoshowhin se sitten päättyi.

Tallinna

Tallinnassa ja Virossa on helppo pistäytyä, ainakin pääkaupunkiseudulta. Laivamatka kestää saman verran kuin junalla Tampereelle. Tosin, pitkiksi kävelyreiteiksi rakennetut terminaaliputket tasoittavat matkavertailun ajassa mitattuna Tampereen hyväksi. Siinä kulkulabyrintissä on terminaalin suunnittelija näyttänyt keskisormea huonojalkaisille ja viinakärryjen rahtaajille.

Mutta sitten Tallinnaan.

Koristeelliset hevoset vartioivat Neitsyttornin "terassikahvilaa". Tämä osa muuria tornin nimineen lienee jo 1300-luvulta. Neitsyisiin torni ei kai sen enempää liity kuin muutkaan arkkitehtuurit. Nimi on johdettu muinaisen saksalaisen tornipäällikön nimen käännöksestä. Hauska nimi antaa kuitenkin satunnaiselle matkailijalle tilaa mielikuvituksellisiin tulkintoihin nimen ja tornin alkuperästä.

Vanhakaupunki on upea kauniine kujineen, vanhoine ja entisöityine rakennuksineen, ravintoloineen ja näköaloineen. Se tarjoaa turistille parastaan. Mannereurooppalaiset viinibaarit muistuttavat Suomenlahdella kulkevasta kulttuuri-, historia- ja politiikkarajasta Viron ja Suomen välillä.

Vanhassakaupungissa on kiva kuljeskella. Asemakaava on alkuperäinen 1200-1300 -luvulta, jolloin kaupunki kuului Hansaliittoon (vuodesta 1285). Tallinnan historia on muutenkin mielenkiintoinen: sitä hallitsivat 1200-luvulla tanskalaiset; onpa Tallinnan nimikin johdettu tanskankielestä. Saksalaisten vaikutus kaupunkiin, kulttuuriin ja tapoihin on suuri. Monet perinteet ovat peräisin saksalaisajalta. 

Tallinnan Merepäevien kalustokuningatar on vanha, vuonna 1914 rakennettu jäänmurtaja Suur Töll. Sen alkuvaiheen historia liittyy suomalaisiinkin. Laivan nimi oli alkutaipaleellaan Wäinämöinen.

Tallinnan Kumu on todella käymisen arvoinen paikka. Eikä pelkästään itse taidemuseo vaan myös sitä ympäröivä puisto. Suuret nurmialueet, paljon istutuksia, kukkia, suihkulähteitä - klassista puistosuunnittelua parhaimmillaan.

Kumun miehitysajan taidetta esittelevässä näyttelyssä voi tutustua stalinismin aikaiseen sosialistisen realisimin tyylisuuntaan. Kaiken propagandistisen ja sensuroidun taideilmaisun keskellä voi nähdä myös ironiaa ja aikalaistuskaa.

Dalmatialaisen lelu

Koira sai uuden lelun. Vaikka sen "koira -keski-ikä" onkin jo lähellä, ei riemu uudesta härpäkkeestä ollut vähäinen eikä vaatimaton.

Eräretkinen Ilomantsissa, Tohlin kämppä

Pienimuotoinen, kesäkuinen eräretki itärajan korpeen. Leppoisaa ajelua itärajaa myötäillen. Tukikohtana Willi Pohjolan Tohlin kämppä, joka on näitä vanhoja savottakämppiä. Kuten kuvasta näkyy, sijainti on kauniilla joen töyrällä Tohlinjoen/ Hiekkajoen rannalla.

Luonto kauniina kuin mikä. Kielo kukkii valtoimenaan joen töyräällä.

Joki antoi paljon kalaa, haukea ja ahventa. Hauet olivat pääsääntöisesti puikuloita, mutta sattuipa koukkuun myös yksi noin 3 kiloinen (kuvassa).

Joki syö töyräitään. Tohlinjoen yli on jäänyt runsaasti tuulenkaatoja, hyvinkin vanhoja mäntyjä. Kuvassa kilpikaarnainen, kenties seuraavaksi vuorossa oleva. Juuren suojassa mahtuisi karhu hyvin talviuniaan nukkumaan. Kenties ollutkin.

Laulujoutsen pesii lähistöllä. Poikue on jo varsin vanha ja kaakatusta näistäkin jo lähtee. Poikaset olivat uteliaita, siis varomattomia, ja uivat hyvin lähelle venettä.

Tohlinjoki jatkuu Lutinjokena, joka puolestaan laskee Koitereeseen. Jokea on kiva retkeillä veneellä. Korpimaisema ympärillä. Ensimmäinen koski tulee kämpiltä vastaan noin 6,5 km:n kohdalla.

Koira oli kotimiehenä (koirana) kämpillä ja odotti kaihoisasti isäntiensä palaavan retkiltään.

Keskikesän yön valoisuus yllättää suomalaisenkin. Kuulasta, kaunista,kylmää.

Joki jatkuu ylävirtaan Hiekkajokena, joka on varsin eksoottinen näköinen. Kuin tropiikissa, paitsi ...

Majavan pesä

Ja sitten vielä pakolliset turistikierrokset lähiseudulla

Itäpiste, EU:n itäisin piste Hattuvaarassa.

Taistelijan talo Hattuvaarassa. Alueella on paljon sodan aikaisia muistomerkkejä ja sotahistoriallisia paikkoja.

Siikakoski, Ruunaa, Lieksa

Kaunis Harjutie

Suomujoen näppärä lossi

Mutkainen, kaunis Suomujoki. Aivan Patvinsuon kyljessä.