Laulujoutsenia ja laulavia koskikaroja Kutunivassa

Maaliskuun kolmas viikko. Pohjoisen reissulla piti käydä katsastamassa Jerisjärven Kutunivan siivekästä elämää.

Kaksi joutsenta kylpi auringossa hauskasti relaten. Paikallisten mukaan seitsemän laulujoutsenta jäi nivaan syksyllä talvea viettämään - viisi aikuista ja kaksi menneen kesän poikasta. Eivät osanneet lähteä kun emotkaan eivät lähteneet. Emoiltaan kun oppivat muuttamisen lähdön, suunnan ja kohteen. Samalla lennolla lataavat sisäiseen navigaattoriinsa paluureitin syntymäsijoilleen. Seitsemästä kaksi on jäljellä. Loput viisi siirtyneet toiseen sulaan tai antautuneet ravintoketjun vietäväksi parempiin suihin.

Kutuniva näyttää olevan takuuvarma koskikarojen bongauspaikka. Tämä arktisten sulavesien seikkailija on pyrähtänyt tänne pohjoisimman Norjan rannikolta.

Neljä koskikaraa olivat kisailufiiliksellä ja pesänperustamispuuhissa. Laulavat kauniisti ja moninaisesti; todellinen virtavesien laululintu.

Edellisvuoden Kutunivakuvia täällä.

Kutunivassa ei jäykistellä

Jerisjärven Kutuniva on ollut sulana läpi talven 2014. Siinäpä oiva elinpaikka viimaa ja kylmyyttä sietävälle koskikaralle. Iloisesti se sukeltelee pohjasta ravintoa etsiessään. Pullea lintu pulpahtelee veden pinnalle tuon tuosta sukeltaakseen yhä uudelleen.

Koskikaran kirkkaan valkoisen etumuksen sanotaan toimivan taskulamppuna: se heijastaa valoa tummaan veteen ja auttaa lintua näkemään veden pohjaan.

Kutunivassa einehti ja telmi useita koskikarapareja.

Myös laulujoutsenia on talvehtinut täällä pohjoisessa. Sula vesi riittää ravintoaitaksi ja höyhenpeite pitää joutsenen lämpöisenä. Tämä kolmikko on ilmeisesti joutsenperhe, poikanen viime vuodelta. Pyrstö kohti pohjantähteä ne tonkivat juuria pohjamudasta.

Kuvat maaliskuulta 2014.

Vanhankaupunginkosken koskikaroja täällä

Valon kuvaamista

Tässä ei ole kuu. Eikä ajankohtana yö. Tänään oli hieno valo kuvaukseen: keskitalven, jo hieman pidentyneen päivän ja pilven suodattama valo. Aurinkoistakin, mutta hienolla tavalla suodattuneena.

Kuvassa aurinko pilvikerroksen takana. Pilvet toimivat isona taivaankannen täyttävänä softboxina kuitenkin läpäisten kirkasta auringonvaloa.

Lämmin sää on sulattanut lumen jäältä. Auringon kirkkaus saa jään näyttämään kummalliselta ja oudon väriseltä. Epämääräiset suksen jäljet urittavat pntasulanutta jäätä poikkisyyhyn.

Sulanut jää ei perinteisesti haittaa pilkkimistä. Eikä se läpisulaa olekaan vielä. Mutta vähän hurjalta näyttää kumminkin.

Koskikara, tuo pullea varpuslintu,  Vanhankaupunginkoskella. Sukeltelee virrassa mitäliehakien keskellä talvea. No, kai sieltä löytyy kotiloita ja muuta pikkuorgaanista syötävää hengen pitimiksi.

Mielenkiintoiset jäljet keskellä koskea - vedestä veteen. Lienevätkö saukon jäljet ? Sellainen uiskentelee ja kalastelee Vanhankaupunginkoskella.