Syyspihlajan latvuksessa

Punertaa marjat pihlajain

kuin verta niillä ois.

On kurkiaurat lentäneet

jo yli pääni pois.

"Syyspihlajan alla" on melankoliaa täynnä. Punaisia marjoja pullistelevat pihlajat puolestaan räiskyvät syksyn kirkkautta ja kutsuvat lintuja juovuttavalle eineelle. Melankolia on kaukana kun sadat räkätti-, punakylki- ja mustarastaat sekä kottaraiset häärivät suurten pihlajien latvuksissa ahmien makoisia, ensipakkasen puraisemia marjoja. Osa siipiveikoista siirtyy välillä heilumaan naapurimännyn oksille päätään selvittämään.

Tykkää näistä ihminenkin. Hienoarominen pihlajanmarjahyytelö syntyy pakkasen puraisemista kypsistä marjoista, vedestä, sokerista ja konjakista. Hieman keittelyä ja tuunausta. Sitten purkitus ja kylmään. Maistuu aivan erinomaiselta liharuokien kanssa. Joulukinkun kera nautittuna se muistuttaa syksyn kirpeistä, kuulaista päivistä ja värikkäästä ruskasta.

Mukaansa ei mua ottaneet

ne maihin kaukaisiin,

saa siivettömät tyytyä

maan kylmän kahleisiin.

Alati harvinaistuva kottarainen on miellyttävä bongaus syyspihlajasta.

Sanat Arvo Koskimaan laulusta "Syyspihlajan alla"

Kylläisenä väreistä - viikonloppu erämaassa

Kesää muistuttava, syksyinen sää helli retkeilyviikonloppuamme Ilomantsin erämaassa. Luonnon väritys muuttuu hiljalleen syksyiseksi, ilmatila on ötökkävapaa ja metsässä on raikas hengittää.

Muutamia kuvia kauniista eräluonnosta:

Majavakin kävi ihmettelemässä kulkuamme.

Venevainaa keskellä-ei-mitään-urbaania sulautuu maastoon hienosti. No, rautanaulat jää ihmeteltäväksi tulevaisuuden arkeologeille. 

Samoissa maisemissa käytiin kesäkuussakin.

Ruskan väriloistoa Lammassaaressa

Upea ruska. Puut ovat olleet erityisen hohdokkaita ja värikkäitä tänä syksynä. Kaunista väriloistoa on saatu ihailla viikkokaupalla. Tämä viikonloppu oli ehkä tämän ruskan viimeinen. Sääennuste lupaa lähipäiville hyytävää keliä ja kenties jo talven tuloakin.

Nämä kuvat ovat Vanhankaupunginlahdelta, tarkemmin sanoen Lammassaaresta ja Kuusiluodolta. Ne ovat paitsi kauniita luontokohteita, myös historiallisia ajanviettopaikkoja. Lammassaari on nykyäänkin Raittiusseura Koiton hallinnassa. Saaren komistus on vuonna 1905 rakennettu ja arkkitehti V. Penttilän piirtämä Pohjolan Pirtti. Siellä väki kävi aikoinaan tansseissa raittiushengen mukaisesti eli kieltolain aikana kenties omat pirtupullot mukanaan. Ainakin vuosisadan alussa sinne soudettiin Hakaniemestä suurilla soutuveneillä työväen laulauja laulellen. Tämä perinne mainittiin myös K Westön historiallisessa romaanissa "Missä kuljimme kerran".