Kun täti Afrikkaan lähti

Löytyipä edesmenneen tätini papereista kaunis menyy. Kansi kuin taideteos eikä ruokalistakaan näyttänyt hassummalta. Tätini matkusti vuonna 1961 lähetystyöhön Ambomaalle laivalla Englannista. Siihen aikaan lentäminen oli perin juuri harvinaista ja varmasti kallistakin. Matkan tekeminen tuntui varmasti oikealta matkustamiselta, pitkältä siirtymiseltä kaukaiseen paikkaan.

S.S. Braemar Castle

Union-Castle oli tunnettu, perinteikäs englantilainen laivayhtiö, joka aloitti postinkuljetuksilla. 50- ja 60-luvuilla reitti kiersi Afrikan, länsilaitaa Southamptonista Kapkaupunkiin ja itäistä reittiä Suezin kautta takaisin. Menomatka Afrikkaan kesti 17 päivää. Laivat olivat höyrylaivoja.

Menyyt ovat laivalta S.S. Braemar Castle.

Entäpä se menyy ? Tässä yksi sellainen:

Ei hassumpaa sapuskaa illalliseksi. Menyyt olivat päivättyjä purserin nimellä printattuja. Kyllä siinä varmasti kelpasi matkaa tehdä pitkin Afrikan rannikkoa.

Humulus

Humuluksella heinänteossa. Vuosi on jo hyvin kaukainen - 1968.

Niin se kulki. Pojat levitteli hevosella seipäät ja tapit pellolle, isä kulki rautakangen kanssa perässä ja iski seipäät lyömiinsä reikiin. Ja äiti ja mummo seivästivät. Hikistä hommaa, ja välillä Humulus karkasi. Karkasi niin, että pikkupojat jäi ojan päälle ihmettelemään, jotta "mitä tuo hevoonen nuon lujaa pelekäs".



A picture from 1968. The whole family was making hay in July. The duty for young kids was to help adults by distributing hay stakes on to the field. In that time it was a great fun to work with a horse and not using a tractor. By the way ... the name of this old lady was "Humulus".