Valokuvatorstai: liike

Valokuvatorstain aiheena "liike".

Tanssiesitys käsittelee digitaalista maailmaa, jossa kaikki kytkeytyvät toisiinsa, ihmiset, laitteet, esineet, eläimetkin. Tieto on jatkuvaa bittien liikettä, jota vaihdetaan, muokataan, analysoidaan ja hyödynnetään. Teknologinen innovointi pitää kehityksen jatkuvassa liikkeessä.

Jännittävä laiva

Valokuvatorstain aiheena on "laiva". Kuvassa olevan laivan ruumassa on historiaa ja jännitystarinoita vaikka kuinka paljon. Laivan historiaan kytkeytyvät niin Suomi ja Viro kuin Neuvostoliitto ja Saksakin.

Tämä upea höyryllä käyvä jäänmurtaja rakennettiin Saksassa vuonna 1914 Tallinnan satamaa varten. Se sai (laiva)kasteessaan nimen Tsar Mihail Fedorovits.

Vuonna 1917 laiva, arvokkaana laitteena, joutui vallankumoustapahtumien kohteeksi kun venäläiset valtasivat sen antaen alukselle uuden nimen Volunets. Nimellä oli, tietenkin, liittymä bolsevikkien historiaan.

Thriller-osa laivan historiaa liittyykin sitten tapahtumaan vuonna 1918, jolloin suomalaiset estivät venäläisiä viemästä laivaa Neuvostoliittoon. Suomalaiset kaappasivat laivan yhdessä puolalaisen kapteenin kanssa, nostivat leijonalipun salkoon ja ajoivat laivan Tallinnan satamaan.

Tallinnassa laivalle annettiin taas uusi nimi Wäinämöinen. Kalevalaiset nimet olivat hyvin suosittuja tuohon aikaan erilaisten koneiden nimeämisissä (kuten "Kullervo" moottorivetäjä).

Laiva luovutettiin peruskorjausten jälkeen Virolle vuonna 1922. Siinä yhteydessä se sai jälleen uuden nimen: Suur-Töll. Nimi viittaa saarenmaalaiseen taruolentoon.

Tarina jatkuu siten, että laivan kulku kävi taas kohti Pietaria Neuvostoliiton määräyksestä vuonna 1940. Ja nimi muutettiin takaisin Volunetsiksi.  Pietarissa laiva toimi satamamurtajana vuoteen 1987 asti, jonka jälkeen alus ostettiin huonosti kohdeltuna takaisin Viroon.

Laiva entisöitiin alkuperäiseen asuunsa, nimi muutettiin Suur-Tölliksi. 

Upea Suur-Töll on nähtävissä Tallinnan merimuseossa. Kannattaa käydä tutustumassa.

Stoorien lähteenä Wikipedia.

Kauhajoen museoissa nähtyä

Pienten paikkakuntien museoissa on kiva käydä. Ne eroavat selkeästi laitosmuseoista, sillä kokoelmat on usein rakennettu kökkätyöllä (lue: talkoo) vapaaehtoisvoimin. Museoiden ylläpitäminen ja kehittäminen perustuu museotyöhön, kotiseutuhistoriaan ja yhdistystoimintaan omistautuneisiin ja osallistuviin alan harrastajiin.

Kävin Kauhajoella kolmessa museossa. Jokainen niistä henkii vahvaa paikallishistoriaa, suurta innostuneisuutta ja harrastuneisuutta. Pienten paikallismuseoiden haasteena on aukioloajat. Niihin pääsee tutustumaan yleensä keäisin ja silloinkin vain yhtenä, kahtena päivänä viikossa. Satunnaisia kävijöitä ei varmaankaan ole paljon.

Eduskuntamuseo

Eduskuntamuseo sijaitsee komeasti osoitteessa Eduskunnankatu 5, Kauhajoki.

Talvisodan sytyttyä eduskunta siirrettiin Kauhajoelle salaisessa ja jännittävässä operaatiossa. Eduskunnan evakkoajasta on runsaasti tarinoita ja dokumentteja. Onpa siitä tehty virallinen kirjakin "Eduskunta Kauhajoella".

Eduskunnan kokoontumispaikaksi valittiin yhteislyseon voimistelusali. Paikka on siinäkin mielessä henkilökohtaisesti nostalginen, että kävin lukioni juuri samassa rakennuksessa hikoillen jumppatunneilla vanhassa eduskuntasalissa. Eduskunnasta muistuttivat opettajien kertomukset ja laatta seinällä. Museoksi se muutettiin 1984. Kalusteet ovat suurimmaksi osaksi alkuperäiset.

Museossa on hämärä, autenttinen valaistus. Ikkunoissa roikkuvat Molotoffin karteekit, joista osa alkuperäisiä. Pohjanmaalla pimennysverhoja kutsuttiin juuri tuolla nimellä.

Kauhajoen veteraanien perinnetalo

Veteraanien perinnetalo sijaitsee Sanssin kartanon entisessä renkituvassa. Kartanon entisöity päärakennus on aivan perinnetalon vieressä.

Perinnetalossa on hieno kokoelma sotiimme liittyvää esineistöä ja dokumentteja; nimenomaan kauhajokisten kokemana ja kauhajokisilta kerättyinä. Museosta ja näyttelystä aistii sen kokoamiseen käytetyn valtavan talkootyön määrän.

Kolme kauhajokista sai Mannerheim-ristin. Kaksi risteistä on esillä perinnetalossa.

Perinnetaloon on myös tuotu lakkautettujen koulujen seinillä olleet kaatuneiden muistolaatat. Tässä Harjan(kylän) koulua käyneet ja sodissa kaatuneet. Olen itse käynyt Harjankylän kansakoulua ja muistan hyvin kun laatassa olevia nimiä aina tutkittiin ja mietittiin.

Kauhajoen kotiseutumuseo

Kotiseutumuseo on perustettu jo 50-luvulla ja sijaitsee Kauhajoen keskustassa. Alueella on useita vanhoja pohjalaisrakennuksia sekä runsas, historiallinen esineistö.

Päärakennus on vanha pohjalaistalo 1800-luvun alkupuolelta. Se on harvinainen 2-fooninkinen (täysi huonekorkeus ja isot ikkunat kahdessa kerroksessa) hirsitalo, joka on 50-luvulla siirretty nykyiselle paikalleen Yrjänäisen kylästä. Sinänsä kauaskatseista puuhaa tuohon aikaan kun talo museoitiin eikä sitä päästetty rapistumaan ja tuhoutumaan. Kökkätyönä sekin siirtotyö tehtiin hevospeleillä. Talo on upeassa kunnossa tupineen ja kamareineen. Osa ikkunoista on alkuperäisiä pieniruutuisia vanhoilla laseilla varustettuja. Ulkolaudoitus on myös alkuperäinen, leveästä hongasta valmistettu. 

Pääskysenpesä oli suosittu koriste-esine tupien seinillä. Pääskysten katsottiin tuovan onnea taloon. Nehan ovat myös kesän tuojia.

Katossa roikkuu ilmalla täytettyjä sian virtsarakkoja. Mihin niitä on käytetty ? Aikoinaan teuraasta hyödynnettiin kaikki osat. Sian virtsarakoista tehtiin ainakin lapsille ilmapalloja.

Teknologiaosastolla on esillä muutamia mielenkiintoisia koneita. Yläkuvassa pärekone, jolla tehtailtiin päreitä pärekattoihin. Alakuvassa entsöity Fordson-traktori ilmeisesti 40-luvulta.

Eräretkinen Ilomantsissa, Tohlin kämppä

Pienimuotoinen, kesäkuinen eräretki itärajan korpeen. Leppoisaa ajelua itärajaa myötäillen. Tukikohtana Willi Pohjolan Tohlin kämppä, joka on näitä vanhoja savottakämppiä. Kuten kuvasta näkyy, sijainti on kauniilla joen töyrällä Tohlinjoen/ Hiekkajoen rannalla.

Luonto kauniina kuin mikä. Kielo kukkii valtoimenaan joen töyräällä.

Joki antoi paljon kalaa, haukea ja ahventa. Hauet olivat pääsääntöisesti puikuloita, mutta sattuipa koukkuun myös yksi noin 3 kiloinen (kuvassa).

Joki syö töyräitään. Tohlinjoen yli on jäänyt runsaasti tuulenkaatoja, hyvinkin vanhoja mäntyjä. Kuvassa kilpikaarnainen, kenties seuraavaksi vuorossa oleva. Juuren suojassa mahtuisi karhu hyvin talviuniaan nukkumaan. Kenties ollutkin.

Laulujoutsen pesii lähistöllä. Poikue on jo varsin vanha ja kaakatusta näistäkin jo lähtee. Poikaset olivat uteliaita, siis varomattomia, ja uivat hyvin lähelle venettä.

Tohlinjoki jatkuu Lutinjokena, joka puolestaan laskee Koitereeseen. Jokea on kiva retkeillä veneellä. Korpimaisema ympärillä. Ensimmäinen koski tulee kämpiltä vastaan noin 6,5 km:n kohdalla.

Koira oli kotimiehenä (koirana) kämpillä ja odotti kaihoisasti isäntiensä palaavan retkiltään.

Keskikesän yön valoisuus yllättää suomalaisenkin. Kuulasta, kaunista,kylmää.

Joki jatkuu ylävirtaan Hiekkajokena, joka on varsin eksoottinen näköinen. Kuin tropiikissa, paitsi ...

Majavan pesä

Ja sitten vielä pakolliset turistikierrokset lähiseudulla

Itäpiste, EU:n itäisin piste Hattuvaarassa.

Taistelijan talo Hattuvaarassa. Alueella on paljon sodan aikaisia muistomerkkejä ja sotahistoriallisia paikkoja.

Siikakoski, Ruunaa, Lieksa

Kaunis Harjutie

Suomujoen näppärä lossi

Mutkainen, kaunis Suomujoki. Aivan Patvinsuon kyljessä.

Zetor kiihdytyskilpailut - äijäenergiaa komiassa paketissa

Olihan taas pakko käydä katsomassa Zetor-äijien ja -daamien kiihdytyskilpailuja Kurikassa. Sen verran poikkeavan virkistävä tämä kesätapahtuma on, että sen hyväntuulisuus ja huumori tarttuu pidemmäksi aikaa.

Porukka on aktiivista harrastajajoukkoa, joka tuunaa ja entisöi näitä vanhoja työkoneita. Zetor on tsekkiläistä traktorituotantoa 40-, 50- ja 60-luvuilta. Niitä näkyi runsaasti myös Suomen maaseudulla.

Miehet ymmärtää. Ei maailman ympäristöystävällisin, mutta kauniisti puksuttava harvaiskuinen kakkonen. Ääni, savu, habitus ja kauniisti kiiltävä rauta. Siinä alkuvoimaa puhkuvan vetolaitteen maskuliininen viehätys. Traktoreiden harrikka. 

Oli siellä naisten sarjakin. Meno oli yhtä vauhdikasta kuin äijillä.

Tässä lajissa startti on tärkeä. Jarru ja kaasu pohjassa, kytkin ylös ja menoksi. Startin lisäksi jarrutus maaliviivan jälkeen on olennaista. Muuten kynnetään pellon päätypusikoita.

Sujuu se näinkin. Polttariporukan uhontäyteinen voimannäyte. Ylämäkeen.

Perinteisesti daami, jota aikaisemmin emännäksi kutsuttiin, istui nostolavalla kauppa- ja apteekkireissut. Modernissa versiossa takajopparilla.

Tämän teknologian konfiguraatio sisältää kaksi sylinteriä ja tuottaa 25 hevosvoimaa. Oli aikoinaan hevosenkorvaaja.

Zetor-miehillä on mobiili toiletti mukanaan. "Aina pitää siisti olla, sanoi kissi hietikolla, ..."