Reidar ja Tuonenkoira

Särestöniemen galleria, ateljee ja vanhat rakennukset on käymisen arvoinen paikka. Ihmeellinen suorastaan - keskellä erämaata hienoine rakennuksineen. Reidar Särestönimen pensseli on maalannut erämaan ja luonnon sielunmaisemaa hyvin värikylläisesti. Tai: kenties ihmisen ?

"Minulla on  muuten siellä kotona pohjoisessa joukko mielihyönteisiä, tiedättekö mikä on esimerkiksi tuonenkoira. Se on pieni koirannäköinen toukka, joka jostakin ilmestyy maaliskuun lumihangelle, makaa siinä mukavasti käppyrässä ja lähtee siitä yhtäkkiä ja menee - jonnekin."

                                                                                            Reidar Särestöniemi

Tuonenkoira ? Hakukoneen mukaan se viittaa meänkielen hyönteiseen tai sitten uskonnolliseen sanastoon.

Ylläolevan toukan näimme Pallaksen tunturissa 19.3.2015. Onko tässä Tuonenkoira ? Hyvin todennäköisesti juuri se mihin Reidar tekstissään viittasi. Oikea nimi lienee Heinähukka.

EDIT 20.3.: ei Heinähukka vaan Ruostesiiven toukka

Kuvassa Pallaksen tunturimaastoa 19.3.2015.

Valokuvatorstai: tasan (Kirjosieppo)

Tässä kuvassa on jo kevään ja alkukesän odotusta. Kirjosieppokoiras tuo kiihkeällä syklillä poikasilleen ruokaa - hyönteinen kerrallaan. Poikaskausi ajoittuu kuvan korkeuksilla noin kesäkuun puoleen väliin. Jakautuuko ruoka tasan poikasten kesken ? Tuskin. Vahvat syövät hitaat. Viime vuoden kesäkuu oli hyvin kylmä eikä hyönteisiä ei ollut riittävästi. Pikkulintujen poikasia kuoli pesiinsä. Mutta tulevana kesänä pöntöt ovat taas asuttuja, kuten muutkin pesäpaikat.

Valokuvatorstai: huolehtia - huolehtiiko leppis koista ?

Leppäkerttu huolehtii tuomenkehrääjäkoista. Vai huolehtiiko ? En oikeastaan tiedä syökö se niitä. Leppiksiä oli aika runsaasti koitoukkien joukossa.

Runsaan kuukauden päästä tuomi kukkii Etelä-Suomessa. Se on yksi kauneimmista kukkivista puistamme. Siis ... niin kauan kuin kukkii, sillä kukinta-aika on lyhyt ja tuomenkehrääjäkoi voi iskeä. Silloin kun se kunnolla runsastuu, ovat tuomet sen jäljiltä kummituspuita.



Voikukka ja tuomi kukkivat kuuden viikon kuluttua. Kesä on lähellä.

Varhaisia pörisijöitä ja puutarhan liitelijöitä

Toukokuun 11. päivä havaintoja pohjanmaalla.

Valkovuokot kukkivat kun maa ympärillä on vielä ruskeana. Kukinta osuu keskemmällä Suomea usein äitienpäivän tienoille.

Kimalaiset heräävät lämpimiin kevätpäiviin. Kaikki keväällä lentävät kimalaiset ovat kunigattaria, jotka ovat talvehtineet lehtien alla maan onkaloissa. Herätessään ne ovat nälkäisiä ja niiden ainoa ja ensimmäinen tehtävä on perustaa yhdyskunta kesäkaudeksi. Sinivuokot ja puutarhan aikaiset kukkijat, kuten Scillat ovat äärimmäisen tärkeitä ravintokasveja juuri heränneille pörisijöille. Ja nämä lentäväthän ovat hyödyllisiä eivätkä käy ihmisten päälle tai ruokiin.

Neitoperhonen on myös kevään aikainen. Kevään liitelijät ovat edellisen kauden tuotantoa ja ovat talvehtineet aikuisina. Näiden varhaisheränneiden jälkeläiset lentelevät sitten elokuussa.'

Nokkosperhoselle maistuu näköjään Näsiä. Tärkeä ravintokasvi siis ... hyönteisille..

Kukkien ystävät - Friends of Flowers

Puutarhakukilla ja perinneperennoilla on lukuisia muitakin ystäviä kuin innokas, kukkapenkkejään sydämellä vaaliva kotipuutarhuri. Osa näistä ystävistä on toivottuja, välttämättömiäkin, osa taas epätoivottuja tai muuten vain ikäviä. Toiset esteettisiä ja toiset inhoa herättäviä. Yhtä kaikki - kaikkien kanssa tullaan toimeen, ellei muuten, niin raid-purkki kädessä.

Kimalaiset ovat niitä toivottuja. Perin juurin tarpeellisia ja muutenkin mukavia seurattavia. Elävät ihmisen kanssa varsin rauhaisasti. Tämä isokokoinen, sormustinkukissa piehtaroiva surisija tosin hermostui kuvaajan liian tungettelevasta sihtailusta ja lensi suoraan niin sanotusti päin näköä.

Hämähäkkejä on maailman biomassasta valtava osa. Tyypillisesti inhokkeja, mutta välttämättömiä. Pionin nuppu antaa hyvän ankkurin sekalaisen, mutta ilmeisen tehokkaan verkoston luomiselle. Nupun alapuolelle hämähäkki on rakentanut itselleen oman pienen ruokatukun, jonka sisältö koostuu tarkemmassa tarkastelussa hyttysistä, kärpäsistä ja muurahaisista (tark. kusiaisista). Hyötyötököitä siis - ja kukkien ystäviä.

Töyhtöangervossa surisee, pörisee ja möyhii monenlaisia ötököitä. Yksi isompi näyttäisi olevan mesihumalassa, sammuneena ja toimintakyvyttömänä. Kultakuoriainen on tainnut ottaa liian paljon kerralla ja joutuu selvittelemään oloaan, kunnes se lentoon lähdettyään joutuu kenties pääskysen saaliiksi. Pääskyset ovat mukavia lintuja, joten harmiton ötökkä tämäkin.

Illan hämärtyessä päiväkerholaiset lähtevät koisimaan ja vuoro vaihtuu yökerholaisten vastuulle. Yksi hienoimmista mesiahmateista on kiitäjä. Mäntykiitäjä saapuu katsastamaan varjoliljojen statuksen ja tankkaamaan mettä lennossa. Kiitäjät ovatkin todellisia ilmatankkauksen mestareita. Osa pulleista kiitäjistä päätyy nousukiidon jälkeen taivaalla päivystävien lepakoiden saaliiksi. Lepakot pesivät ympärillä olevien vanhojen honkien tikankoloissa ja (toivottavasti) omalta osaltaan estävät naakkojen leviämistä. Kiitäjät(kin) ovat siis paitsi esteettisiä, myös hyödyllisiä.

Kuvat otettu croppi+fisheye 8-15mm -yhdistelmällä.

Kummituskesä tulossa ?

Näyttävästi kukkiva tuomi säväyttää loppukeväästä tuoksullaan ja valkealla asullaan. Kukinta on juuri nyt Etelä-Suomessa voimakkaimmillaan. Tuomi on eräs näyttävimmistä luonnonvaraisena kukkivista puistamme.

Vantaanjoen varsi on parhaillaan varsinainen bulevardi luonnon riemastuessa keväästä ja auringosta.

Ruutinkosken ja Pitkäkosken välistä joenrantaa. Voikukka säteilee yhdessä tuomen kanssa. Muutaman päivän kuluttua tämäkin on ohi ja voikukka alkaa näyttämään todelliselta rikkaruoholta ja maanvaivalta.

Tuomen kukinta on nyt hyvin runsasta. Tuoksu on tosiaan vahva, mutta sen hienoudesta voidaan olla montaa mieltä. Haju syntyy kuoressa olevan myrkyn hajotessa karvasmanteliöljyksi ja sinihapoksi. Myrkky pitää lähes kaikki viholliset loitolla.

Kevättähtimö kuuluu samaan valkoisten kukkien klubiin kuin tuomikin.

On eräs tuholainen, johon tuomen myrkky ei tehoa:

Tuomenkehrääjäkoin toukat putsaavat nopeasti puut kaikista lehdistä. Lehti häviää parempiin suihin sellaista vauhtia, että rouskutuksen voi jopa luulla kuulevansa. Toukat suojautuvat tehokkaasti kehräämällä verkkoja ympärilleen. Nämä toukat ovat vasta nuoria, mutta varsin paljon niitä puissa jo oli.

Leppäkerttukin tallustelee etsien syötävää. Ei taida tuomenkehrääjäkoi kuulua sen ravintoympyrään.

Jos tuomenkehrääjäkoi runsastuu ja pääsee syömään tuomet paljaiksi, tuomet muuttuvat juhannukseen mennessä todellisiksi kummituspuiksi.

Tämä kuva on otettu juhannuksena 2006. Se oli varsinainen kummituskesä.

Buginen korkeusmittari

Sudenkorennon korkeusmittarissa buginen softaversio ... ja niinhän siinä kävi. Arviointivirhe kuubalaisessa kahdeksikossa ja lattasyöksyä selälleen jokeen.

Pelastuspartio ojensi auttavan sormensa korealle korennolle, mutta elvytyksestä huolimatta matka taisi jatkua korentojen taivaaseen.

Internexus Monstri

Päivänhattu workshop

Turhamainen on tämäkin kukka - varsinainen huulipunakauppias.



Vakioasiakas vakiokäynnillä. Tassut täyteen hankintoja ja menoksi.



Satunnainen kävijä. Ehkäpä deitillä kaveria odottelemassa ?

Nyt nuputtaa ja lujaa

Puutarhassa on nuppu poikineen. Isoksi halutaan kasvaa kasvimaailmassakin.

Käy katsomassa väriloistoa täältä.

Repullinen mukuloita

Tällä mammalla on reppu täynnä jälkikasvua. Outo hämähäkki kipitti kiireessään pitkin sammalta. Minne lie menossa ? Ehkäpä rouvasväen kahvikutsuille. Se oli kooltaan varsin suuri - kantamuksen läpimitta noin 10 mm.

The Evil

Mistä näitä hirvareita oikein tulee ?

tupsuötökkä

Tupsutoukkakehrääjä eli Täplätupsukas

Komea toukka. Huomattavasti komeampi toukkana kuin perhosena. Tavattiin pihasta Kesäkullerolta. Lisäksi voi hyvin todeta, että "ei nimi toukkaa pahenna".

yäk ...

... on se kuitenkin hyvä ja hyödyllinen

Verkkoja hirvikärpäsille

Aamu valkeni mielenkiintoisena lähimetsässä. Hämähäkinseittejä metsä täynnä. Mistä ne ovat yön aikana tulleet ? No eivät tietenkään mistään. Niitä on siellä aina.

Miten ihmeessä yksikään hirvikärpänen pääsee ilmaan tuon verkotuksen ohi. Tai oikeastaan: miten paljon niitä olisikaan enemmän ellei hämä verkottaisi metsää näin tehokkaasti ?

Helikoptereita männystä

Kaadoimme pihapuistosta pari pystyyn kuivavaa mäntyä. Siististi pätkittiin ja klapeiksi pilkottiin.

Puun sisältä löytyi yllätyksiä: isoja surisevia, uhkaavannäköisiä orgaanisia helikoptereita ...

Kyllä niitä ihmeteltiin. Elukoita oli valtavasti. Koko puu täynnä, sekä toukkia että kuoriutuvia hyönteisiä. Pitivät lentäessään helikopterimaista ääntä.

Selvisihän se lopulta: kyseessä on isopuupistiäinen. Joku sanoisi "yäk", mutta luonnostaan tiedonhaluinen "jess". En ole varma kumpi olen.