Murkkuja murkuille

Käpytikalla on poikaset samassa vanhassa lähimännyssä, missä monet tikkasukupolet ovat jälkeläisiään kasvattaneet. Tai paremminkin ruokkineet. Kolopuu on aivan talon vieressä, mikä saakin emotikan joka vuosi hermoromahduksen partaalle. Ihmisen ilmestyessä alkaa kimeä, jankuttava, uhkaavakin, äänikoreografia, jota säestää nälkäisten tikanpoikien ravintoa vaativa kurkkuäänteinen kuorolaulanta.

Naaras odottaa läheisen puun oksalla tikkatukusta hakemansa paketti suussaan, kunnes ihminen poistuu turvallisen etäisyyden päähän pesäkolosta.

Ja mitä eväspaketistä löytyy ? No, tukku muurahaisia, joista osa kipittelee pitkin tikan nokkaa. Muurahaispesiä on lähistöllä useita ja niistä liikeneekin poikasille proteiinipitoista kasvun rakennusainetta.

Emo käy nopeast tyrkkäämässä murkkupaketin pesässä odottavien poikasten suuhun ja lähtee rivakast hakemaan uutta ruokapaketia. Hikistä hommaa linnuilla(kin) tuo jälkikasvun kasvattaminen ja itsenäiseen elämään saattaminen.