Leevi-koira oli viime kesänä pari viikkoa tututumassa maaseudun ihmeisiin. Päiväkävelyn vakiorutiineihin kuului kohteliaisuuskäynti naapurin arroganttien lehmärouvien luona.
Treffit noudattivat aina samaa kaavaa: ensin tiukka tuijotus silmästä silmään.
Sitten molemminpuolinen uho ja lihasten pullistelu.
Nuorempi jäsen kokee epävarmuutta ... pysyykö tuo varmasti aidan tuolla puolen ... ?
Vanhempi osapuoli puolestaan pohtii ... tokkopa tuosta lypsäjäksi on ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti