Mustarastas pönöttää

Vanhankaupunginlahdella kulkiessani huomasin pelottoman huiluveikon istuvan läheisen pökkelön päässä. Siinä se lorutteli kaunista lauluaan mistään välittämättä. Samalla sain napattua todellisen pönötyskuvan mustarastaasta. Istuu siinä ylväänä puhki palanutta taivasta vasten - kuin täytettynä.

Keväthaikuja ilmassa

Lankalauantai pohjanmaalla

Lankalauantaina on pohjanmaalla aivan omat tapansa. Trullit kulkevat ja valakiat loimottavat.

Samuli Paulaharju on kirjoittanut:

"Suuren kevätjuhlan pimeänä yönä, jolloin vanhat trullit kähmivät navetoissa ja lentää kahnustivat pirujen kanssa pitkin pitäjiä, leimahti pitkin lakeutta kymmeniä pääsiääsvalakioota. Ne loimottivat ja lepattivat öisellä hangella kuin kaameat noitavalkeat, väsähtivät välillä, tohahtivat taas uudelleen ja lennättivät tulisia kieliä ja kipunoita pimeään korkeuteen. Joka suunnalla leimahteli ja taas sammui, taivas punotti metsän takanakin kuin valkeanvaarassa. Joka taholla vanhat tervatynnyrit paloivat, tervaksista sidotut pöntteröt romottivat seipäiden nenissä, katajat kärisivät ja kaikkein enemmin loimottivat riihiladoista kähvelletyt olkilyhteet. Nuori villi Härmä punoitti, hyppi ja reuhasi rovion ympärillä, viskoi valkeaa ilmaan, lauloi ja karjui ja raahasi lisää olkia isäntien riihikartanoista, vaikka monet äkäiset äijät olivat kirves kourassa vartoimassa olkilatoansa".

Onpa väkevä kuvaus. Tämän kun veisi mainostekstiksi, niin johan pohjanmaalla nähtäisiin turistien vaellus valakioota ja seurannaisia katsomahan.

Laulujoutsenia ja laulavia koskikaroja Kutunivassa

Maaliskuun kolmas viikko. Pohjoisen reissulla piti käydä katsastamassa Jerisjärven Kutunivan siivekästä elämää.

Kaksi joutsenta kylpi auringossa hauskasti relaten. Paikallisten mukaan seitsemän laulujoutsenta jäi nivaan syksyllä talvea viettämään - viisi aikuista ja kaksi menneen kesän poikasta. Eivät osanneet lähteä kun emotkaan eivät lähteneet. Emoiltaan kun oppivat muuttamisen lähdön, suunnan ja kohteen. Samalla lennolla lataavat sisäiseen navigaattoriinsa paluureitin syntymäsijoilleen. Seitsemästä kaksi on jäljellä. Loput viisi siirtyneet toiseen sulaan tai antautuneet ravintoketjun vietäväksi parempiin suihin.

Kutuniva näyttää olevan takuuvarma koskikarojen bongauspaikka. Tämä arktisten sulavesien seikkailija on pyrähtänyt tänne pohjoisimman Norjan rannikolta.

Neljä koskikaraa olivat kisailufiiliksellä ja pesänperustamispuuhissa. Laulavat kauniisti ja moninaisesti; todellinen virtavesien laululintu.

Edellisvuoden Kutunivakuvia täällä.

Oli synkkä ja myrskyisä revontuliyö ...

Ne eivät oikeastaan olleet tavalliset revontulet. Eivät perinteiset loimotukset tai lepatukset. Se oli REVONTULIMYRSKY 18.3.2015 klo 00-02, Jerisjärvi.

Sinkoovat siniset liekit
Lapin taivahan laella.
Räiskyvät, räjähtelevät
tulikielet Turjan yössä,
kuin kiron timanttikannel,
kuin vihan väkevä välke;
henget kuolleiden heräävät,
nurmen alla nukkujatkin.
                                        Eino Leino 

Ne leimuaa, ne loimuaa,
Ne roihuaa ja lyö,
Ne paistavat kuin patsahat
Ja välkkyvät kuin vyö! 

Ne liitävät, ne lentävät,
Ne laukkaa, läähättää,
Ne korskuvat kuin konkarit,
Joit' urhot kiidättää! 

Ne liehuvat, ne riehuvat,
Ne soutelee ja soi,
Ne heijailee kuin enkelit
Tai aallot ailakoi. 

Ne hiipivät, ne kiipivät,
Ne kisaellen käy,
Ne sukeltavat pilvihin,
Niin ettei niitä näy. 

Ne tummuvat, ne sammuvat,
Ne repeevät kuin jää –
Ne kirkastuvat kilvan taas
Ja yöhön rynnistää!

                                        Ilmari Calamnius (Kianto)

•