Haikarasaari Klobben on miehitetty

Harmaahaikaroita Klobbenilla. Kuva otettu Lammassaaren lintutornista

Uusimmassa Suomen Luonto -lehdessä (3/2014) oli pieni stoori harmaahaikaroiden pesinnästä Vanhankaupunginlahdella. Lammassaaresta itä-koillissuuntaan on pieni saari nimeltään Klobben. Olen käynyt siellä usein talviaikaan jääkannolla retkeilemässä  ja ihmettelemässä valtavan kokoisia, risukasan näköisiä pesiä tervaleppien latvoissa. Harmaahaikaroiden yksiöitähän ne ovat. Ja niitä on paljon, ainakin 20 pesää.

Suomen Luonto kertoo artikkeleissaan näiden jurojen otusten tulevan pesimäpaikoilleen hyvissä ajoin. Koiraat siis tulevat ensin. Tässäkin pätee klassinen jonotussysteemi: "First-In-First-Out" eli aikaiset tulijat saavat parhaat pesäpaikat ja ensimmäiset naaraat. Muninta on nyt käynnistymässä ja poikaset kuoriutuvat toukokuussa.

Variksia. Niitä on paljon. Istuvat leppien latvoissa toisilleen ruovikon elämää juoruten: "katsos, nyt tuli tuokin töyhtöhyyppä, mahtaa olla matkalla sinne pohjanmaan lakeuksille ... kiäh kiäh..."

Leppä kukkii. Puut ovat täynnä muhkeita norkkoja. Vanhankaupunginlahden rannoilla ja saarissa on runsaasti tervaleppää. Kaunis puu kaikkina vuodenaikoina. Erityisen kauniin ruskeita ne ovat näin kukinnan aikana. Tervaleppää valkoselkätikkakin paukuttaa mielellään. Tänä vuonna on taas niitäkin täällä nähty.

Herra harakka se siinä. Ovela, viekas varislintu.

Sitä aina hämmästyy, miten hienoja, upeita höyhenpukuja luonto on eri lintulajeille kehittänyt. Keltasirkku katoaa keväiseenkin maanpintaan erittäin tehokkaasti, eikä sitä helposti matkan päästä huomaa. Läheltä tarkasteltuna lintu on kaunis kuin mikä. Varsinainen pääsiäsitipu.

Valokuvatorstai: kärsivällisyys

"Ei kärsivällisyys pahasta ole, olispa vain jotain odotettavaa."

Vanha venäläinen sananlasku

Kutunivassa ei jäykistellä

Jerisjärven Kutuniva on ollut sulana läpi talven 2014. Siinäpä oiva elinpaikka viimaa ja kylmyyttä sietävälle koskikaralle. Iloisesti se sukeltelee pohjasta ravintoa etsiessään. Pullea lintu pulpahtelee veden pinnalle tuon tuosta sukeltaakseen yhä uudelleen.

Koskikaran kirkkaan valkoisen etumuksen sanotaan toimivan taskulamppuna: se heijastaa valoa tummaan veteen ja auttaa lintua näkemään veden pohjaan.

Kutunivassa einehti ja telmi useita koskikarapareja.

Myös laulujoutsenia on talvehtinut täällä pohjoisessa. Sula vesi riittää ravintoaitaksi ja höyhenpeite pitää joutsenen lämpöisenä. Tämä kolmikko on ilmeisesti joutsenperhe, poikanen viime vuodelta. Pyrstö kohti pohjantähteä ne tonkivat juuria pohjamudasta.

Kuvat maaliskuulta 2014.

Vanhankaupunginkosken koskikaroja täällä

Pallaksen hanget ja rinteiden ässät

Vatikuru

Kuva ei ole kuparikaiverretusta teoksesta eikä litografiasta. Se on vilpittömän puhdas "fotarikaiverrus" eli photoshopilla työstetty tyylitelty näkymä kurusta Pallastunturilla. Kuvassa näkyy laskettelijoiden suksien ässät ja kasit.

Viikko 12 vuonna 2014 oli hienoa aurinkoviikko pohjoisessa. Pallastunturi ympäristöineen kylpi kirkkaassa auringonvalossa - kuten myös ulkoilijat ja retkeilijät

Pallastunturin maasto on ilman laadultaan tutkitusti Suomen puhtainta aluetta.  Sen huomaa myös siitä, että puut kasvavat runsaasti naavaa. Täällä riittää naavaviiksille raaka-ainetta.

Sävyjä

Tunturi ympäristöineen kylpee iltaisin ja öisin hienoissa sävyissä. Auringonlasku luo hienoja pastellisävyjä, kuutamo puolestaan kelmeää, jyrkää yövaloa. Revontuleet eivät tällä rupeamalla loimottaneet.

Valokuvatorstai: ympäristö

Kaupungissa ihminen integroituu ympäristöönsä - on osa sitä. Ihmisen rakentama ympäristö muuttuu jatkuvasti, mutta niin myös luonnontilassa oleva. Pyrkimys ympäristön suojeluun ja arvostukseen ylläpitää tasapainoa, harmoniaa. Se tuo hyödyn lisäksi virkistystä ja mielenrauhaa.

Joutsenlammella ... eikun merellä

Niin keväistä. Kaunis, tuulinen kevätpäivä Porkkalanniemen kärjessä. Jäät ovat lahdistakin jo lähtemässä eikä lunta ole missään. Vuosi sitten samaan aikaan jäällä hiihdettiin ja pilkittiin ja maisema oli lumen peitossa.

Siinä retkikahveja nauttiessani paikalle pyyhälsi nuorisojoukko metelöimään. Kaakattivat toisilleen leppoisaa small-talkkia, katselivat ympärilleen ja ihmettelivät aikaisen kevään mukanaan tuomaa vapauden tunnetta.

Ainakin nämä nuoret kyhmyjoutsenet ovat hyötyneet leudosta talvesta ja selvinneet hengissä uutta kesää vastaanottamaan.

Klikkamalla kuvaa saat sen isommaksi

Räpylät sutivat tyhjää joutsenen lähtökiidossa liukkaalta jäältä. Ne takovat jään pintaa minkä ehtivät siipien yrittäessä ottaa ilmaa alleen. Lopulta nousu onnistui ja laskutelineet saa vetää ylös. Kaunis lintu lennossa(kin).

Kissakuvia

Nyt tulee kissakuvia.

Kissa on ilmeikäs kuvattava, poseeraamisen mestari. Leikkivä kissa on saalistava kissa, eleiltään yhdenmukainen isompien kissapetojen kanssa.

Nuorempana tuli seurattua paljonkin navettakissojen elämää. Hiiret pysyivät kurissa, kuten ikävä kyllä myös myös oravat ja pikkulinnut. Kissa on taitava saalistaja ja syö ainoastaan tuoretta liharuokaa. Tosin, syövät tuoreen kaltaista lihaa myös - purkista.

Urbaani kissakin harjoittelee mielellään saalistusta leikkimällä. Nopeudessa, notkeudessa ja eleissä se ei häviä maalaisserkulleen. Kokemus tosin muodostuu "huiskista". Kissan liikkuminen on toisinaan ylvään leijonamaista, vaaniessa salaperäisen leopardimaista ja saalistaessa räjähtävän gebardimaista.

"Siisti pitää aina olla!"

sanoi kissa hietikolla - 

raapi päälle tarpeenteon 

pienen, sievän santakeon.

Lauri Viita: Moraali 

Tiedähäntä moraalista, mutta siisti kissa on. Ainakin kastraattina.

Kissa osaa olla myös ärhäkkä ja pelottavan näköinen, katso kuva