Tervetuloa ProPlutoon. Welcome to visit ProPluto.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Kääntöpiste: Latitude 70.54 Longitude 30.62 Hamningberg

Kävimme kesällä Hamningbergissä. Siis missä ? Maailman äärellä, Barentsin meren rannalla, kuumaisemassa, 1500 km Helsingistä ja 2100 km pohjoisnavalta. Sinne päättyy Vuoreijasta lähtevä, kapea ja mutkitteleva tie. Varsinainen kääntöpiste maailman laidalla.



Alue on geologisesti vanhaa. Tie kulkee läpi louhikkoisen kalliomaaston, jota tuulet ja tuiskut ovat ikiaikoja tuivertaneet. Elotonta ? Ei suinkaan. Varanginvuono on arktisten lintujen pesimäaluetta, jonne ne lentävät tuhansia kilometrejä pariutuakseen ja jälkeläisiä kasvattaakseen. Niitä seuraa toukokuussa runsas ornitologien joukko optisine havainto- ja kuvausvälineineen.

Ihminenkin on asuttanut näitä seutuja pitkään. Jo viikingit aikoinaan purjehtivat tänne Norjan rannikkoa pitkin. Ja mikäs siinä purjehtiessa, meri on sula ja pullollaan ravintoa, kalaa, rapuja ja merinisäkkäitä. Viikingit todennäköisesti myös kohtasivat alueella asuvia saamelaisia ja saivat heiltä taikauskoisia vaikutteita. Viikinkien jäämistössä on myös noitarumpujen kaltaisia esineitä.



Hamningberg oli aikoinaan kalastajien asuttama kylä. Ankarat olosuhteet ajoivat vakituisen asutuksen pois helpommille asuinalueille. Sittemmin kylä on jäänyt kesäkäyttöön. Ornitologit, vaeltajat, lohestajat, luonnon ystävät, taiteilijat, ääripaikkojen bongaajat ja muut pohjoisista laita-alueista nautiskelevat matkailijat vierailevat kesäisin Hamningbergissä ja sitä ympäröivillä alueilla.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Visiittikortit naamakirjoina

Nämä Facebookin edeltäjät, naamakirjakuvien alkuperäisluomukset, visiittikortit, "carte-de-visite", ovat todella mielenkiintoisia. Niitä käytettiin Suomessakin yllättävän laajasti 1880-1920 -luvuilla. Alunperin yläluokkainen tapa levisi laajempiin kansankerroksiin. Kuvat vedostettiin laadukkaiksi valokuviksi ja pohjustettiin standardikokoiselle pahville. Voimme edelleenkin ihailla näitä minitaideteoksia yli sadan vuoden jälkeen. Tosin, hyvin usein kortista puuttuu nimi, joten kuvan henkilö jää arvoitukseksi.


Kuvat ovat hienoja. Ihmiset ovat huoliteltuja ja usein parhaimpiinsa pukeutuneita. Katse ja asento on monesti ylevä, harkittu, auktoritääriseen habitukseen pyrkivä. Kuva oli käyntikortti, muisto "kaverin" manuaaliseen naamakirjaan. Katseestakin voi nähdä pyrkimyksen arvokkuuteen.

Valokuvaaminen oli tarkempaa työtä kuin nykyään. Suljinajat pidempitä, otoksia yksi tai kaksi. Kaiken piti onnistua kerralla. Myös kuvattavan tuli olla kärsivällinen ja keskittyä paikallaan olemiseen ja kuvaustapahtumaan.

Suomeen syntyi ammattivalokuvaajien ryhmä. Monet hakivat 1800-luvulla oppinsa Ruotsista tai Saksasta tai olivat jopa näistä maista Suomeen muuttaneita ja tyypillisesti ruotsinkielisiä.

Näiden korttien kuvaajia ovat:


  • K. E. Ståhlberg (1862-1919), presidentti Ståhlbergin serkku. Kuvasi omalla nimellään varustetussa ateljeessaan Helsingin Aleksanterinkadulla vuosina 1889-1899.
  • Wisi Korsström (1860-1914), Turku, ateljee vuosina 1882-1912. 
  • August Schuffert (1855-1936), alunperin saksalainen, ateljeet Turussa, Tampereella ja Kuopiossa. Kuvasi vuosina 1879-1936.
  • Jakob Ljungqvist (1862-1943), alunperin ruotsalainen, kuvasi ateljeessaan Helsingin Aleksanterinkadulla vuosina 1897-1907.
  • Gustaf Anton Strandberg (1881-1955), ateljee vuosina 1916-1918 Linnankadulla Turussa.

Lisää facebook-visiitti -kuvista toisaalla blogissa.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kuuvalo

Valokuvatorstain teemana on valo.  Tähän aiheeseen sopii hyvin kuutamo, kuun valo. Täysikuu ilahduttaa valollaan juuri nyt kun illat ovat pimentyneet ja maa on vielä pääosin mustana.

Kuun valo on kelmeää, tai varsinkin lumimaisemassa vitivalkoista. Parhaimmillaan valo on voimakasta ja runsasta, kontrastista.

Ohessa muutama talvinen kuuvalokuva. Kolme ensimmäistä otettu joulukuussa 2012 ja viimeinen tammikuussa 2012.






tiistai 15. lokakuuta 2013

facebook 100 vuotta sitten

Ei nykyihminen ole somehuumassaan ensimmäistä kertaa pyörää keksinyt. Jo sata vuotta sitten jaettiin kuvakortteja kavereiden kesken, säilytettiin niitä taskullisissa kansioissa ja laitettiin kiertoon jos naama ei enää miellyttänyt.

Kuvat otettiin ja vedostettiin studioissa. Oli myös kiertäviä valokuvaajia kesästudioineen. Tausta, pukeutuminen ja persoonaa kuvastavat ilmeet olivat aivan yhtä tärkeitä kuin nykyihmisellä kamera kurkottavassa kädessä omakuvia napsiessaan.

Mutta minkälaisia kuvia ! Upeasti vedostettuja ja pahville pohjustettuja. Pieniä mustavalkoisia taideteoksia, jotka säilyvät kenties satoja vuosia. Ainakin nämä lähes 100 vuotta vanhat ovat aivan priimoja. Kuinka paljon nykyajan digikuvia säilyy tuleville polville ? Voivatko jälkipolvet vuonna 2113 ihailla tänään ottamiamme facebook-profiilikuviamme ? Hmmm .... tuskin. Ei ole tarvekaan, moni ajattelee. Mutta kuitenkin, kuvat jäävät elämään, jos saavat jäädä.


Sata vuotta sitten, ja tietenkin paljon myöhemminkin, lähetettiin innokkaasti kirjeitä sekä onnittelu- ja tervehdyskortteja. Nykyään ne ovat tekstiviestejä, facebook-tilapäivityksiä ja twitter-viserryksiä. Nopeaa, ajantasaista, hauskaa ja tavoittavaa. Mutta taas .... kuinka paljon tästä dokumentoinnista jää jälkipolville arkistoihin, tutkittavaksi ja muisteltavaksi ?

Kirjeet ja kuoret, kortit ja tekstit säilyvät, jos saavat säilyä.




Yrjön lähettämä nimipäiväonnittelu veljelleen noin 1910/20-luvun taitteessa.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ruskan väriloistoa Lammassaaressa


Upea ruska. Puut ovat olleet erityisen hohdokkaita ja värikkäitä tänä syksynä. Kaunista väriloistoa on saatu ihailla viikkokaupalla. Tämä viikonloppu oli ehkä tämän ruskan viimeinen. Sääennuste lupaa lähipäiville hyytävää keliä ja kenties jo talven tuloakin.

Nämä kuvat ovat Vanhankaupunginlahdelta, tarkemmin sanoen Lammassaaresta ja Kuusiluodolta. Ne ovat paitsi kauniita luontokohteita, myös historiallisia ajanviettopaikkoja. Lammassaari on nykyäänkin Raittiusseura Koiton hallinnassa. Saaren komistus on vuonna 1905 rakennettu ja arkkitehti V. Penttilän piirtämä Pohjolan Pirtti. Siellä väki kävi aikoinaan tansseissa raittiushengen mukaisesti eli kieltolain aikana kenties omat pirtupullot mukanaan. Ainakin vuosisadan alussa sinne soudettiin Hakaniemestä suurilla soutuveneillä työväen laulauja laulellen. Tämä perinne mainittiin myös K Westön historiallisessa romaanissa "Missä kuljimme kerran".


















perjantai 11. lokakuuta 2013

lauantai 5. lokakuuta 2013

Aavistuksen verran

Valokuvatorstaina haasteena "aavistus".

Vuosi sitten heinäkuussa olimme karhuja kuvaamassa Kuusamon saloseuduilla. Karhu tulikin aukealle varsin aikaisin, noin kello 21 kirkkaassa auringonpaisteessa. Näky oli ensikertalaiselle sen verran sykähdyttävä, että aiheutimme kojussa pientä kolinaa, taisi kiikari kolahtaa lattialle. Noin sadan metrin päähän rauhassa tallustellut kontio aavisti jotain outoa tarkkailutoimintaa olevan tekeillä, nousi takajaloilleen ja nuuski tovin ilmaa ja kuunteli karvakorvat höröllä meitä kohti. Siinä vaiheessa ei kopistamme taatusti kuulunut hiiskaustakaan, ainoastaan korpit pitivät yllä kovaa kälinää aukean laidassa. Tovin tarkkailtuaan kontio jatkoi laiskaa löntystelyään aukealle ja totesi suopeltonsa olevan entisellään.


Karhun profiili hehkui kauniisti ilta-auringon vastavalossa.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Pisaraakaan en ottanut

Valokuvatorstaissa aiheena syksyinen "pisarat".

No, tässä kuva: "pisaraakaan en ottanut".


maanantai 23. syyskuuta 2013

Hermoston terveydenhoito

Heurekan ruumisnäyttely Body Worlds päättyi sunnuntaina 22.9.2013. Viimeisten päivien yleisöryntäys aiheutti 2-3 tunnin jonoja näyttelyyn. Itsekin tuli käytyä aivan viime hetkillä eli lauantai-iltana.

The Voicen sivuilla on nähtävissä joitakin kuvia näyttelyn bodeista.

Näyttelyn innoittamana selailin erästä vanhaa kotilääkärikirjaa vuodelta 1929 nimeltään "Kotilieden lääkärikirja".


Kirjassa on muutamia hyvätasoisia värikuvia. Ne näyttävät hyvin samakaltaisilta kuin Heurekan näyttelyssä nähdyt oikeat ruumiit.

Moni nykyihminen saattaa googlelääkärillä käytyään kokea itsessään olevan jos jonkinlaisia tauteja ja vaivoja. Mutta "Kotilieden lääkärikirjaa" lukiessaan voi kuvitella lukijan aikoinaan saattaneen tulla suorastaan pelokkaaksi. Sen verran suorasukaista teksti ja kuvitus on.

Mutta onpa kirjassa nykyihmisellekin sopivia ajattomia ohjeita, kuten seuraava otsikolla hermoston terveydenhoito:


Hermoston hoidossa on kiinnitettävä erikoista huomiota kahteen seikkaan, nimittäin säännölliseen työhön ja tarpeelliseen lepoon. Sen lisäksi ovat hyvä ruumiinhoito, hyvä ja ravitseva ruoka, hyvä uni, säännölliset elintavat ja yleensä terveydellisesti järkevä elämä tärkeitä ja huomioonotettavia seikkoja.


Voisiko sen paremmin sanoa.


maanantai 16. syyskuuta 2013

Itä-Savo v1932

Selailin Savonlinnassa ilmestyvän Itä-Savo -lehden hienosti nidottua vuosikertaa 1932. Siihen aikaan elettiin epävarmoja aikoja tietämättömänä tulevista vaaran ja sodan vuosista. Vuosikymmentä varjosti maailmalla suuri lama, Suomen sisäpolitiikkaa Mäntsälän kapina ja Lapuan liikkeen kyyditykset, ulkopolitiikkaa Hitlerin nousu valtaan.





Lehden päätoimittajana toimi vuosikymmenen alussa isoisäni Väinö A. Rantala ja toimitussihteerinä lankonsa Lauri Penttilä. Väinö Rantala kirjoitti kolumneja myös nimimerkillä "Karhun-Esa".





Mainoksia oli vähänlaisesti, nekin suurimmaksi osaksi tekstejä. Läkerolilla oli näköjään v1932 iso lehtikampanja, mainoksia lähes jokaisessa numerossa. Mutta silmämääräisesti suurin mainonnan kohde oli tupakka. Ja sehän esiteltiin mahdollisimman miehekkäässä valossa. Siihen aikaan oli useita kotimaisia tupakkamerkkejä. "Työmies" hienoine kansineen kuuluisi vielä tuohon joukkoon.


1931 Helsingissä sijaitsevan Tattarisuon lähteestä löytyi sivottuja ruumiinosia. Tapaus tunnettiin "Tattarisuon juttuna" ja sen uutisoinnissa käytetty otsikko "Tattarisuon arvoitus selviää - jäljet johtavat sylttytehtaaseen" jäi sanontana elämään kansan suussa. Itä-Savo teki jutun mysteerin selviämisestä. Uutisessa kuvataan varsin seikkaperäisesti ja karskisti Tattarisuon tapahtumia, kuten lehdissä kuvailtiin siihen aikaan muitakin murha-, tappo-, väkivalta- ja onnettomuusuutisia.

torstai 12. syyskuuta 2013

Noituutta

Valokuvatorstain aiheena on "maaginen". Sana liittyy alunperin vahvasti noituuteen. Siihen merkitysmaailmaan sukeltaa oheinen kuvakin:




maanantai 9. syyskuuta 2013

Mou

Kiina-aiheella jatketaan. Kiinalaisessa sota-opissa harhaanjohtamisen strategia oli keskeistä. Siitä käytetään nimitystä mou. Tästä on olemassa mainio kirjakin: Jymäyttämisen taito. Strategiaoppeja muinaisesta Kiinasta. Suom. Matti Nojonen, Gaudeamus 2009.

Kirja on täynnä hienoja tekstejä ja ajatuksia, oppeja strategisesta johtamisesta. Ne ovat muinaisia, jopa 2000 vuoden takaa, mutta jollakin tavalla ajattomia. Kun sotatermistö korvataan sanoilla liiketoiminta, strategia, johtaminen, kilpailija, myynti, jne. niin ollaan lähellä nykypäivää.



Tässä näytteeksi otteita kirjan sisältämistä vanhoista kiinalaisista sotaopeista:

Kun tunnet vastustajasi ja tunnet itsesi, et ole vaarassa sadassakaan taistelussa.

Jos ei ymmärrä laskelmia ja lukuja mutta silti havittelee suuria tekoja, niin se on sama kuin yrittäisi ylittää vaarallisia vesiä ilman venettä ja airoja.

Johtamisen periaate tarkoittaa sitä, että suuria joukkoja johdetaan kuten pieniä.

Päämäärät saavutetaan vaivatta ja menestystä saavutetaan järjestelmällisesti ilman kustannuksia, kun ajoitus on oikea.

Sodankäynnissä on kyse taistelemisesta. Kun sotilaat iskevät yhteen, on kyse kenraalien harhaanjohtavien suunnitelmien välisestä taistelusta. Kenraalit kamppailevat keskenään otollisista tilaisuuksista.



Kenraali sotii joukoillaan ja joukot taistelevat taistelutahdollaan.

Kun pakotat ihmiset suorittamaan jotakin, mihin heidän kykynsä eivät riitä, tai keskeytät ihmisen suorittamasta jotakin, mitä he eivät kykene suorittamaan, saatat itsesi vaaraan.

Se, ettei ylläpidetä pysyvää muotoa, on voiton peruste.



Taitava sotapäällikkö vaalii oppia ja pitää kiinni ohjeistuksesta. Hän kykenee määrittämään voiton ja tappion.

Sitä, mitä ihmiset arvostavat, täytyy johtajienkin arvostaa, ja sitä, mitä ihmiset inhoavat, täytyy johtajienkin inhota.

Sodankäynnissä voittaminen on helppoa mutta voiton varjeleminen vaikeaa.


Tekstit ovat  peräisin kuuluisien kiinalaisten ajattelijoiden teoksista pääsääntöisesti ennen ajanlaskun alkua. Tunnetuin ajattelija oli Sunzi (eli yli 2500 vuotta sitten) ja hänen ajatuksistaan kirjoitettu teos Sunzi Sodankäynnin taito.

Kuvat Pekingistä 2010.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ikuinen armeija - Terrakotta

Tuli käytyä Tampereella Vapriikin huippunäyttelyssä "Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet". Vapriikki on saanut upean näyttelyn hienoon miljööseensä.




Terrakotta-armeija on ihme sinänsä. Vähän saman suuntaista valtiaiden valmistautumista tuonpuoleiseen elämään kuin mitä faaraoilla aikoinaan pyramideja rakentaessaan. Ensimmäisen keisarin ikuista matkaa oli valmistelemassa yli 100.000 työläistä (lienevät olleen orjia tai vankeja) yli 30 vuoden ajan. Tuloksena maanalainen valtakunta 9000 vartioivine sotilaineen.



Piirroksessa ensimmäinen keisari Qin (vaikutti 221-207 eaa.) sellaisena kuin hänen kuviteltiin olleen. Tämän hallitsijan tyylistä on toki aikalaiskertomuksia. Eräs teksti on peräisin Qin neuvonantajalta Wei Laolta 237 eaa:

Qinin kuninkaan nenä on kuin ampiaisella,
rinta kuin kananpojalla ja ääni kuin sakaalilla.
Hän on armoton, ja hänen sydämensä on kuin tiikerin tai suden sydän.
Vaikeuksia kohdatessaan hän nöyrtyy alttiisti.
Kun hän menestyy, hän tuhoaa miehiä ilman tunnon tuskia ...
jos hän onnistuu valloittamaan valtakunnan,
me jäämme hänen vangeikseen.

Kuvauksen perusteella keisari ei ollut mikään "nice guy".

Maanalainen valtakunta sisältää kaikkea tarpeellista: vartioivien sotilaiden lisäksi hevosia ja muita eläimiä, virkamiehiä, akrobaatteja, kalusteita, miniatyyrejä, taide-esineitä jne.


Vapriikissa on esillä tarkka pienoismalli maanalaisessa valtakunnassa olevasta sotakärrystä, valjakosta. Vaikuttava dokumentti yli 2000 vuoden takaa.


Ja tässä, yllä olevassa kuvassa seisoo yksi keisarin virkamiehistä valmiina ikuiseen isäntänsä palvelemiseen.

Näyttelyyn tutustuessaan tulee taas kerran miettineeksi Kiinan suuruutta, kulttuuria ja historiaa. Miksi Kiinan aikojen saatossa kehittynyt tiede, taide, kulttuuri ja valtio ei haastanut maailmaa ja noussut kehityksen keihäänkärjeksi ? Miksi sinänsä pienet ja kehittymättömät länsimaat, eurooppalaiset nousivat takamatkalta ja ottivat paalupaikan ? Olivat valloittajia ja kehittivät maailman kärkeen juuri ne tekijät, joissa Kiinalla oli yli tuhannen vuoden etumatka.

Tätä aihetta on käsitelty laajasti mm. kirjassa "Sivilisaatio - me ja muut", Niall Ferguson, Terra Cognita 2011. Kirjoittaja kehittelee kirjassaan kuutta otsikkoa, jotka hänen mielestään erottivat lännen itäisistä imperiumeista ja mahdollistivat ihmiskunnan vähemmistön nousun maailman herruuteen:

1. Kilpailu
2. Luonnontiede
3. Omistusoikeus
4. Lääketiede
5. Kulutusyhteiskunta
6. Työetiikka

Eurooppalaisilla oli paljon suurempi vimma käydä kauppaa kuin kiinalaisilla ja olivat siinä paljon avoimempia ja laajentumishaluisempia kuin kiinalaiset ja japanilaiset, jotka käpertyivät sisäänpäin.

Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Suosittelen lämpimästi.

Kirja herättää tosin toisenkin kysymyksen, vieläkin vakavamman: miten meidän länsimaalaisten käy ? Länsimainen sivilisaatio on rappeutunut ja tuhoutunut kerran aikaisemmin. Rooman imperiumi. Olemmeko kulkemassa tuota samaa polkua ?

Tieteen, ennen kaikkea luonnontieteiden korkean tason ylläpitäminen on olennaista.  Jokainen voi kirjan luettuaan luoda oman käsityksensä.


Kauppakatu Pekingissä, 2010.





Hylätty

Valokuvatorstain haasteena KOTI. Oheisissa valokuvissa on hylätty koti. Näitä näkee maaseudun syrjäseuduilla paljon. Väki on talosta lähtenyt, tavalla tai toisella, ja edellisen sukupolven jälkeen on tyhjää. Hylätyt talot jäävät entisen elämän muistomerkeiksi kunnes lahoavat pois.



maanantai 2. syyskuuta 2013

ITE taiteilija


Kauhajoella ei voi olla törmäämättä Alpo Koivumäen loistaviin teoksiin. Perinteisiksi patsaiksi niitä ei kai voi oikein kutsua, sillä rakennusaineena on käytetty rautaromua, erilaisia muovisia ja puisia jätepaloja ja kumia. Veistoksia ne kuitenkin ovat. Aiheena suomalaisittain katsoen hyvinkin eksoottisia eläimiä luonnollisissa asennoissaan.

Alpo Koivumäki on ITE-taiteilija. Esittely löytyy täältä.








Ylläolevat veistokset on kuvattu elokuussa 2013 Sanssinkartanon puistossa Kauhajoella.


Ja tämä on puolestaan kuvattu heinäkuussa 2013 Kauhajoen kotiseututalon pihalla.

Lisää juttua aiheesta ja Alpon savannista täällä.