Tervetuloa ProPlutoon. Welcome to visit ProPluto.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Visiittikortit naamakirjoina

Nämä Facebookin edeltäjät, naamakirjakuvien alkuperäisluomukset, visiittikortit, "carte-de-visite", ovat todella mielenkiintoisia. Niitä käytettiin Suomessakin yllättävän laajasti 1880-1920 -luvuilla. Alunperin yläluokkainen tapa levisi laajempiin kansankerroksiin. Kuvat vedostettiin laadukkaiksi valokuviksi ja pohjustettiin standardikokoiselle pahville. Voimme edelleenkin ihailla näitä minitaideteoksia yli sadan vuoden jälkeen. Tosin, hyvin usein kortista puuttuu nimi, joten kuvan henkilö jää arvoitukseksi.


Kuvat ovat hienoja. Ihmiset ovat huoliteltuja ja usein parhaimpiinsa pukeutuneita. Katse ja asento on monesti ylevä, harkittu, auktoritääriseen habitukseen pyrkivä. Kuva oli käyntikortti, muisto "kaverin" manuaaliseen naamakirjaan. Katseestakin voi nähdä pyrkimyksen arvokkuuteen.

Valokuvaaminen oli tarkempaa työtä kuin nykyään. Suljinajat pidempitä, otoksia yksi tai kaksi. Kaiken piti onnistua kerralla. Myös kuvattavan tuli olla kärsivällinen ja keskittyä paikallaan olemiseen ja kuvaustapahtumaan.

Suomeen syntyi ammattivalokuvaajien ryhmä. Monet hakivat 1800-luvulla oppinsa Ruotsista tai Saksasta tai olivat jopa näistä maista Suomeen muuttaneita ja tyypillisesti ruotsinkielisiä.

Näiden korttien kuvaajia ovat:


  • K. E. Ståhlberg (1862-1919), presidentti Ståhlbergin serkku. Kuvasi omalla nimellään varustetussa ateljeessaan Helsingin Aleksanterinkadulla vuosina 1889-1899.
  • Wisi Korsström (1860-1914), Turku, ateljee vuosina 1882-1912. 
  • August Schuffert (1855-1936), alunperin saksalainen, ateljeet Turussa, Tampereella ja Kuopiossa. Kuvasi vuosina 1879-1936.
  • Jakob Ljungqvist (1862-1943), alunperin ruotsalainen, kuvasi ateljeessaan Helsingin Aleksanterinkadulla vuosina 1897-1907.
  • Gustaf Anton Strandberg (1881-1955), ateljee vuosina 1916-1918 Linnankadulla Turussa.

Lisää facebook-visiitti -kuvista toisaalla blogissa.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kuuvalo

Valokuvatorstain teemana on valo.  Tähän aiheeseen sopii hyvin kuutamo, kuun valo. Täysikuu ilahduttaa valollaan juuri nyt kun illat ovat pimentyneet ja maa on vielä pääosin mustana.

Kuun valo on kelmeää, tai varsinkin lumimaisemassa vitivalkoista. Parhaimmillaan valo on voimakasta ja runsasta, kontrastista.

Ohessa muutama talvinen kuuvalokuva. Kolme ensimmäistä otettu joulukuussa 2012 ja viimeinen tammikuussa 2012.






tiistai 15. lokakuuta 2013

facebook 100 vuotta sitten

Ei nykyihminen ole somehuumassaan ensimmäistä kertaa pyörää keksinyt. Jo sata vuotta sitten jaettiin kuvakortteja kavereiden kesken, säilytettiin niitä taskullisissa kansioissa ja laitettiin kiertoon jos naama ei enää miellyttänyt.

Kuvat otettiin ja vedostettiin studioissa. Oli myös kiertäviä valokuvaajia kesästudioineen. Tausta, pukeutuminen ja persoonaa kuvastavat ilmeet olivat aivan yhtä tärkeitä kuin nykyihmisellä kamera kurkottavassa kädessä omakuvia napsiessaan.

Mutta minkälaisia kuvia ! Upeasti vedostettuja ja pahville pohjustettuja. Pieniä mustavalkoisia taideteoksia, jotka säilyvät kenties satoja vuosia. Ainakin nämä lähes 100 vuotta vanhat ovat aivan priimoja. Kuinka paljon nykyajan digikuvia säilyy tuleville polville ? Voivatko jälkipolvet vuonna 2113 ihailla tänään ottamiamme facebook-profiilikuviamme ? Hmmm .... tuskin. Ei ole tarvekaan, moni ajattelee. Mutta kuitenkin, kuvat jäävät elämään, jos saavat jäädä.


Sata vuotta sitten, ja tietenkin paljon myöhemminkin, lähetettiin innokkaasti kirjeitä sekä onnittelu- ja tervehdyskortteja. Nykyään ne ovat tekstiviestejä, facebook-tilapäivityksiä ja twitter-viserryksiä. Nopeaa, ajantasaista, hauskaa ja tavoittavaa. Mutta taas .... kuinka paljon tästä dokumentoinnista jää jälkipolville arkistoihin, tutkittavaksi ja muisteltavaksi ?

Kirjeet ja kuoret, kortit ja tekstit säilyvät, jos saavat säilyä.




Yrjön lähettämä nimipäiväonnittelu veljelleen noin 1910/20-luvun taitteessa.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ruskan väriloistoa Lammassaaressa


Upea ruska. Puut ovat olleet erityisen hohdokkaita ja värikkäitä tänä syksynä. Kaunista väriloistoa on saatu ihailla viikkokaupalla. Tämä viikonloppu oli ehkä tämän ruskan viimeinen. Sääennuste lupaa lähipäiville hyytävää keliä ja kenties jo talven tuloakin.

Nämä kuvat ovat Vanhankaupunginlahdelta, tarkemmin sanoen Lammassaaresta ja Kuusiluodolta. Ne ovat paitsi kauniita luontokohteita, myös historiallisia ajanviettopaikkoja. Lammassaari on nykyäänkin Raittiusseura Koiton hallinnassa. Saaren komistus on vuonna 1905 rakennettu ja arkkitehti V. Penttilän piirtämä Pohjolan Pirtti. Siellä väki kävi aikoinaan tansseissa raittiushengen mukaisesti eli kieltolain aikana kenties omat pirtupullot mukanaan. Ainakin vuosisadan alussa sinne soudettiin Hakaniemestä suurilla soutuveneillä työväen laulauja laulellen. Tämä perinne mainittiin myös K Westön historiallisessa romaanissa "Missä kuljimme kerran".


















perjantai 11. lokakuuta 2013

lauantai 5. lokakuuta 2013

Aavistuksen verran

Valokuvatorstaina haasteena "aavistus".

Vuosi sitten heinäkuussa olimme karhuja kuvaamassa Kuusamon saloseuduilla. Karhu tulikin aukealle varsin aikaisin, noin kello 21 kirkkaassa auringonpaisteessa. Näky oli ensikertalaiselle sen verran sykähdyttävä, että aiheutimme kojussa pientä kolinaa, taisi kiikari kolahtaa lattialle. Noin sadan metrin päähän rauhassa tallustellut kontio aavisti jotain outoa tarkkailutoimintaa olevan tekeillä, nousi takajaloilleen ja nuuski tovin ilmaa ja kuunteli karvakorvat höröllä meitä kohti. Siinä vaiheessa ei kopistamme taatusti kuulunut hiiskaustakaan, ainoastaan korpit pitivät yllä kovaa kälinää aukean laidassa. Tovin tarkkailtuaan kontio jatkoi laiskaa löntystelyään aukealle ja totesi suopeltonsa olevan entisellään.


Karhun profiili hehkui kauniisti ilta-auringon vastavalossa.