Tervetuloa ProPlutoon. Welcome to visit ProPluto.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Kyrönjoki poseeraa

Kauhajoki Räimiskän/ Rientoilan kohdalla Kauhajoen keskustassa

Poikkeuksellinen talvi saa joet näyttämään keväisiltä. Jäät lähtevät ja joki on osittain sulana. Illat kuitenkin pimenevät vielä aikaisin. Siinä ero kevään kirkkauteen.

Joki on kaikkina vuodenaikoina hyvin kuvauksellinen. Se suorastaan poseeraa kameralle. Olen yrittänyt tallentaa kuviin poikkeuksellisen vähälumisen ja lämpimän helmikuun fiiliksen. Miltä joki näyttää lämpimän talven hämärässä ...

Kauhajoki Kauhajoen keskustassa

Kauhajoki Kainastonjoen yhtymäkohdassa.
Taustalla hylätyn, maineikkaan meijerin siluetti

Kaksi kuvaa Kyrönjoesta Harjankylässä, ns. Laturinmutka
Kyrönjoki Harjankylässä, Harjankoski Sorvarin sillalta katsottuna
Kyrönjoki, Lohiluomankoski Kurikassa

torstai 20. helmikuuta 2014

Valokuvatorstai: tanssi


Valokuvatorstain aiheena on tanssi. Cheerleading on hurja tanssilaji näyttävine heittoineen ja akrobaattitemppuineen. Kuva on Cheerleading SM-kisoista vuodelta 2011.


maanantai 17. helmikuuta 2014

Rappioromanttisella päiväkävelyllä



Rappioromanttinen päiväkävely kaupungin hoitamattomissa metsiköissä tuo mieleen rumuuden estetiikan.

Ruostunut palkki, pieteetillä töhritty kivi, hyvää tarkoittava siirtolapuutarhan betonien vesitorni tai insinöörin rakentama kunnallistekninen, graffitti-käsitelty rakennelma näyttää ainakin minun silmääni ensi aistimukselta rumalta, töhrityltä ja hoitamattomalta.

Kameran kenno onkin eri mieltä. Photoshopin työkalut saavat rappion näyttämään esteettiseltä rumuudelta, joka ympäristöstään irrotettuna voisi sopia vaikka johonkin nykytaiteen museoon. No, nykytaidettahan ei tässä kritisoida. Ehkäpä vain totean taiteenkin hakevan innoituksensa arkielämästä, ihmisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.


































































lauantai 15. helmikuuta 2014

From the Air


Japanin Alpit

























Lentäminen on yleensä tylsää ja pitkäveteistä puuhaa. Teknistä siirtymistä nopeasti paikasta toiseen. Matkustamisen tunne, aistimus ja aikaan suhteutettu matkan kokemus on vaatimatonta verrattuna autoon, junaan ja laivaan. Tärkeää ei ole matkustaminen vaan matkailu vierailla mailla.

Joskus lentäminenkin tarjoaa visuaalisia elämyksiä. Kirkas keli, hyvä näkyvyys ja istumapaikka juuri sillä oikealla puolella konetta ja vielä  ikkunan vieressä voi tuoda hienoja näkymiä sekä silmille että kameran kennolle.

Taannoin, viime vuonna lennolla Naritasta Helsinki-Vantaalle oli juuri tällaiset olosuhteet.


Muutama laajarunkoinen Naritassa odottamassa lähtöä kohti merien takaisia kohteita


Lentoonlähtö - no joo, eihän siinä ole mitään erikoista, mutta nousun jälkeen maisema täyttyy Tokion lähellä olevista riisipelloista. Suurin osa tämän alueen riisistä käytetään Saken raaka-aineena. Riisipeltoja on käsittämättömän paljon: maisema näyttää aivan Kyrönjoen tulva-alueelta.




Japanin Alpit

























Siperian pohjoisosien tundraa ja jokia. Luntakin näkyy; kuva on otettu toukokuussa.


Äänisjärvi lentoreitin eteläpuolella. Petroskoi näkyi myös. Erittäin suuri järvialue, Euroopan toiseksi suurin järvi.



































Kaiken kukkuraksi lähestyminen Helsinki-Vantaalle tapahtui kirkkaassa säässä Helsingin yli. Kuvassa Vuosaari. Satama näkyy kuvan keskellä.























Helsingin niemi eli keskusta. Vasemmassa laidassa näkyy Etelä-Satama laivoineen. Etualalla näkyy puolestaan Jätkäsaari, Länsi-Satama ja Hietalahti telakoineen.



Laskeutuminen Helsinki-Vantaalle

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kun täti Afrikkaan lähti




Löytyipä edesmenneen tätini papereista kaunis menyy. Kansi kuin taideteos eikä ruokalistakaan näyttänyt hassummalta. Tätini matkusti vuonna 1961 lähetystyöhön Ambomaalle laivalla Englannista. Siihen aikaan lentäminen oli perin juuri harvinaista ja varmasti kallistakin. Matkan tekeminen tuntui varmasti oikealta matkustamiselta, pitkältä siirtymiseltä kaukaiseen paikkaan.


S.S. Braemar Castle


Union-Castle oli tunnettu, perinteikäs englantilainen laivayhtiö, joka aloitti postinkuljetuksilla. 50- ja 60-luvuilla reitti kiersi Afrikan, länsilaitaa Southamptonista Kapkaupunkiin ja itäistä reittiä Suezin kautta takaisin. Menomatka Afrikkaan kesti 17 päivää. Laivat olivat höyrylaivoja.

Menyyt ovat laivalta S.S. Braemar Castle.

Entäpä se menyy ? Tässä yksi sellainen:


Ei hassumpaa sapuskaa illalliseksi. Menyyt olivat päivättyjä purserin nimellä printattuja. Kyllä siinä varmasti kelpasi matkaa tehdä pitkin Afrikan rannikkoa.





sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Valon kuvaamista
























Tässä ei ole kuu. Eikä ajankohtana yö. Tänään oli hieno valo kuvaukseen: keskitalven, jo hieman pidentyneen päivän ja pilven suodattama valo. Aurinkoistakin, mutta hienolla tavalla suodattuneena.

Kuvassa aurinko pilvikerroksen takana. Pilvet toimivat isona taivaankannen täyttävänä softboxina kuitenkin läpäisten kirkasta auringonvaloa.


Lämmin sää on sulattanut lumen jäältä. Auringon kirkkaus saa jään näyttämään kummalliselta ja oudon väriseltä. Epämääräiset suksen jäljet urittavat pntasulanutta jäätä poikkisyyhyn.



Sulanut jää ei perinteisesti haittaa pilkkimistä. Eikä se läpisulaa olekaan vielä. Mutta vähän hurjalta näyttää kumminkin.


Koskikara, tuo pullea varpuslintu,  Vanhankaupunginkoskella. Sukeltelee virrassa mitäliehakien keskellä talvea. No, kai sieltä löytyy kotiloita ja muuta pikkuorgaanista syötävää hengen pitimiksi.


Mielenkiintoiset jäljet keskellä koskea - vedestä veteen. Lienevätkö saukon jäljet ? Sellainen uiskentelee ja kalastelee Vanhankaupunginkoskella.




lauantai 1. helmikuuta 2014

Eläintarhaviikonloppu



























Tuli vieraita viikonlopuksi. Eläinvieraita. Kahden rauhallisen, viehättävän, hyväkäytöksisen kissan viikonloppukavereiksi pamahti kaksi yhtä viehättävää kissaa ja yksi supersosiaalinen koira.

Eipäs ollutkaan läpihuutojuttu eläinkavereiden vilpitön isännöinti ja ystävällinen vieraanvaraisuus. Kissojen small talk lajitovereita kohtaan nostikin esille sellaisia kurkkuäänteitä, murinoita, reviiriäännähdyksiä ja muita nykymusiikkiinkin sopivia auditiivisia yllätyksiä että ei voi kuin ihailla ja ihmetellä niin rauhallisen lemmikin muuntautumiskykyä.




























































































Mutta yksi on joukossa kylmähermoinen. Porukan seniori, viilipytty ja kaikinpuolin hyvää tilannetajua ja lajiylpeyttä kokeva koiranpoika. Viiksikään ei värähtänyt tämän sihisevän, käärmeiden suhinaäänteitä simuloivan joukkueen keskellä.



















































Tämän shown tähtiä ovat Burmankissat väreinään creme, sininen, suklaa ja sinikilppari, sekä tietenkin Dalmatiankoira.

EDIT 9.2.

Small Talkin jälkeen burmalaiset ryhtyivät sirkuksenpitoon. Ärinästä ja murinasta ei sitten enää ollut tietoakaan.