Tervetuloa ProPlutoon. Welcome to visit ProPluto.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Valokuvatorstai: siemen


































Siemenkodat ovat usein yhtä kauniita ja kuvauksellisen harmonisia kuin itse kukat. Kuolanpioni on kevään ensimmäisiä mullasta murtautujia. Kukka on hento, vaatimatonkin. Nimensä mukaisesti laji elää villinä ja vapaana Kuolan niemimaalla ja yleensäkin pohjoisessa. Sieltä se on tuotu 1800-luvun lopulla puutarhakasviksi. Arktinen tausta antaa hyvän talvenkestävyyden ja spurttisen kasvun auringon herättäessä luontoa kevääseen ja uuteen maanpäälliseen elämään.

Kuvassa kuolanpionin siemenkota ja siemenet. Kuin kuulalaakereita tai marjoja.

Alemmassa kuvassa samainen kasvi huhtikuun puolessa välissä kevään kasvuaan aloittelemassa.


Taistelevat joutsenet

Joen mutkassa majailevassa 27 laulujoutsenen parvessa käytiin kiukkuisia taistoja. Tämä välienselvittely alkoi pullistelevan haastajan tultua romanttista siestaa viettävän pariskunnan rauhaa häiritsemään. Siitäkös siippa kiivastui ja oitis työnsi luisen nokkansa vastustajan peräpeiliin. Daami seuraa vierestä ja kaakatti tukeaan ilmaisten.


Kuvia parvesta täällä


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Laumasielujen kevätjuhlat

Pääsiäinen oli varsinaista laumojen bongausta. Hieno parvi laulujoutsenia piti muuttotaukoaan Laturinmutkassa Kyrönjoella. Siinä ne lepäsivät ja nahistelivat tyvenessä suvannossa lennähtäen aina välillä läheiselle pellolle ruokailemaan.






















Samaisen joenmutkan lähipelloilla maijaili iso, yli 100 yksilön kurkiparvi. Lintu on näyttävä jo yksinäänkin, mutta isossa laumassa suorastaan vaikuttava. Parvi vaihteli syönnöspeltoa useita kertoja päivässä. Arka kurki on. Aina pari vartijaa varmistamassa, että lähelle ei tulla.

























Vanhat, ränsistyneet ladot lakeuksilla kertovat menneestä hevosvoimiin tukeutuvista ajoista. Lakeus on jokien tulva-aluetta, jossa metsä ei kasva. Luonnonniittyjä siis. Sieltä käytiin hakemassa lehmille heiniä pitkienkin matkojen takaa. Ladot muistuttavat heinien varastoinnista. Nykyään konevoima hoitaa niiton ja pakkaamiseen muovilla päällystettyihin pyöröpaaleihin. Nykyajan pikku latoja siis.




















Hämärän tullen lähtevät lakeuden stugat liikenteeseen. Suopöllö lentää ja liitää matalalla pellon yllä myyriä etsimässä. Se on kaunis, iso ja näyttävä lintu. Lakeuksien asukas sekin.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Valokuvatorstai: ruoste





















Vanha, kunniakas, täysin palvellut hella ruosteessa, vuosikymmenet käyttämättömänä olleena. Kuitenkin, ikäänkuin uutta käyttöä odottamassa, yhä valmiina klimppisopan keittämiseen, silakkalaatikon paistamiseen ja nisukahvien kiehauttamiseen. Totta onkin: jykevän valurautahellan ruoste on vain visuaalisluontoinen pintahäiriö, joka korjaantuisi kosmeettisella entisöintikäsittelyllä.

Hella on Lämmityslaite Oy:n valmistama noin 20/30-luvun vaihteessa. Se on tyyppiä "patentti no 3" ja tarkoitettu "5-20 hengen" huushollille. Esitteessä kerrotaan hellan olevan malaisoloihin eniten myydyin malli. Se on aikoinaan "aloittanut uuden, paremman ajanjakson Suomen emännille".








sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Ihan korvessa

Tänään oli tervetullut sadepäivä. Pahaksi äitynyt maantiepöly sai väistyä hetkeksi. Päätin lähteä kuljeskelemaan Sipoonkorpeen haistelemaan sateisen metsän tuoksuja. Tällä kertaa suuntana korven eteläosa, Kalkkiruukin alue.

Siellä on noin viiden kilometrin merkitty polku, joka tekee mukavan kierroksen tiheiden metsien läpi, käy kallioiden laella ja purojen äärellä. Polkua ei ole juurikaan rakennettu, mikä korostaa osaltaan ympäristön erämaisuutta.

Tikkoja oli runsaasti. Naputusta siellä ja tykitystä täällä. Palokärkipariskuntakin lenteli ja äänteli ikiaikaista korpijylhää tarinaansa. Myös korppeja näkyi. Kaikki jälkeläisten hankintaan ja kasvattamiseen liittyvissä puuhissa. Voisi luulla ilveksenkin täällä viihtyvän, kenties karhunkin. Vaikka Sipoonkorpi on keskellä metroplialuetta, ei siellä näkynyt juurikaan ihmiskulkijoita. Johtuneeko erämaisesta, rakentamattomasta luonteestaan ?

Reitillä oli mukavasti nousuja ja laskuja. Mukanani olleen elektronisen vimpaimen mukaan nousuja olisi ollut yhteensä 190m.






Värit hehkuivat kosteassa maastossa pilvisellä säällä.


Sipoonkorven esite löytyy täältä

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Valokuvatorstai: huolehtia - huolehtiiko leppis koista ?


























Leppäkerttu huolehtii tuomenkehrääjäkoista. Vai huolehtiiko ? En oikeastaan tiedä syökö se niitä. Leppiksiä oli aika runsaasti koitoukkien joukossa.

Runsaan kuukauden päästä tuomi kukkii Etelä-Suomessa. Se on yksi kauneimmista kukkivista puistamme. Siis ... niin kauan kuin kukkii, sillä kukinta-aika on lyhyt ja tuomenkehrääjäkoi voi iskeä. Silloin kun se kunnolla runsastuu, ovat tuomet sen jäljiltä kummituspuita.



Voikukka ja tuomi kukkivat kuuden viikon kuluttua. Kesä on lähellä.