Tervetuloa ProPlutoon. Welcome to visit ProPluto.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Always look on the bright side

Valokuvatorstaissa hauska haaste: Always look on the bright side of the life.

Lintsin valofestareilla osui kennolle oheinen kuva. Pimeää on, mutta ilman sitä eivät valot loistaisi.




sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kello neljäntoista kuva

Kello 14

Lammassaari, Helsinki, kello 14


Kuulas, loppusyksyinen päivä houkutteli kulkemaan Viikin ruovikossa syksyn sävyjä katsastamassa. Ei niin harmaata ettei kirkastakin. 
Pornaistenniemi, Helsinki

Viikin ruovikko, Helsinki

Kuusiluoto, Helsinki

Kuusiluoto, Helsinki

Pornaistenniemi, Helsinki


Pornaistenniemi, Helsinki






sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Teemavitonen

Vitosen teemana urbaanin ihmisen luontoelämys. Niitähän Suomessa riittää. Viikko kalassa keskellä kauneinta kesää kulleroiden kukkiessa. Siinä sielu lepää vaikka kalaa ei tulisikaan. Ja kun tulee, niin elämys sen kuin laajenee erämaamakujen puolelle.







sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kukkien ystävät - Friends of Flowers

Puutarhakukilla ja perinneperennoilla on lukuisia muitakin ystäviä kuin innokas, kukkapenkkejään sydämellä vaaliva kotipuutarhuri. Osa näistä ystävistä on toivottuja, välttämättömiäkin, osa taas epätoivottuja tai muuten vain ikäviä. Toiset esteettisiä ja toiset inhoa herättäviä. Yhtä kaikki - kaikkien kanssa tullaan toimeen, ellei muuten, niin raid-purkki kädessä.



Kimalaiset ovat niitä toivottuja. Perin juurin tarpeellisia ja muutenkin mukavia seurattavia. Elävät ihmisen kanssa varsin rauhaisasti. Tämä isokokoinen, sormustinkukissa piehtaroiva surisija tosin hermostui kuvaajan liian tungettelevasta sihtailusta ja lensi suoraan niin sanotusti päin näköä.


Hämähäkkejä on maailman biomassasta valtava osa. Tyypillisesti inhokkeja, mutta välttämättömiä. Pionin nuppu antaa hyvän ankkurin sekalaisen, mutta ilmeisen tehokkaan verkoston luomiselle. Nupun alapuolelle hämähäkki on rakentanut itselleen oman pienen ruokatukun, jonka sisältö koostuu tarkemmassa tarkastelussa hyttysistä, kärpäsistä ja muurahaisista (tark. kusiaisista). Hyötyötököitä siis - ja kukkien ystäviä.


Töyhtöangervossa surisee, pörisee ja möyhii monenlaisia ötököitä. Yksi isompi näyttäisi olevan mesihumalassa, sammuneena ja toimintakyvyttömänä. Kultakuoriainen on tainnut ottaa liian paljon kerralla ja joutuu selvittelemään oloaan, kunnes se lentoon lähdettyään joutuu kenties pääskysen saaliiksi. Pääskyset ovat mukavia lintuja, joten harmiton ötökkä tämäkin.


Illan hämärtyessä päiväkerholaiset lähtevät koisimaan ja vuoro vaihtuu yökerholaisten vastuulle. Yksi hienoimmista mesiahmateista on kiitäjä. Mäntykiitäjä saapuu katsastamaan varjoliljojen statuksen ja tankkaamaan mettä lennossa. Kiitäjät ovatkin todellisia ilmatankkauksen mestareita. Osa pulleista kiitäjistä päätyy nousukiidon jälkeen taivaalla päivystävien lepakoiden saaliiksi. Lepakot pesivät ympärillä olevien vanhojen honkien tikankoloissa ja (toivottavasti) omalta osaltaan estävät naakkojen leviämistä. Kiitäjät(kin) ovat siis paitsi esteettisiä, myös hyödyllisiä.

Kuvat otettu croppi+fisheye 8-15mm -yhdistelmällä.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

An Experience: Candid Bear Photography

Kuntivaara, Kuusamo, 3rd July 2012

Sulkeuduimme 12 tunniksi piilokojuun erään lettosuon äärellä Kuntivaarassa seurataksemme ja kuvataksemme hienoa suurpetoamme karhua. Paikan nimikin "kunti" tarkoittaa karhua. Kuusamon itäraja on hyvin karhuvaltaista aluetta ja kun ajankohtakin on vielä yötöntä yötä, niin olosuhteet karhujen näkemiselle olivat hyvät. Ja olihan niitä. Paljon enemmän kuin mitä odotimme.

Muutaman kymmenen metrin päässä kojusta köllötti haaska. Siitä karhut tulisivat tankkaamaan proteiinia, jotta jaksaisivat rämpiä Kuusamon korvissa. Täällä karhut ovat täysin villejä, ihmiseen tottumattomia. Vainun saatuaan ne laukkaavat käpälämäkeen minkä ehtivät.

Menimme kojuun kello 18:00 ja pois lähtisimme klo 06:00. Aikaisemmin ei oiken tohdi kun karhut käyvät suolla vielä kolmenkin jälkeen aamuyöstä. Paikalla liikkuu ainakin yksi emokarhu poikasineen.



 
"20:30 Karhu saapui ruokailemaan vastapäisestä metsästä. Kooltaan iso ja ruokahalultaan suunnaton. Hetken syötyään kuuli jotain ääniä kojustamme ja juoksi kovaa kyytiä takaisin metsään."



"21:10 Toinen iso karhu tuli suolle oikealta puolelta metsästä. Innostuksen (vai pelon ...?) vallassa pudotimme kiikarimme kojun lattialle. Karhu reagoi kolaukseen nousemalla takajaloilleen. Siinä se tovin katseli meidän suuntaan ja nuuski ilmaa kunnes jatkoi löntystelyään kohti haaskaa. Se poistui haaskalta 15 min kuluttua iso lihakimpale suussaan. Kyseessä on naaras, joka luultavammin vei ruokaa metsän siimeksessä odottaville pennuilleen. Pentujaan se ei uskalla tuoda suolle uroskarhujen pelossa."



"23:10 Hyvin vaaleakarvainen nuori karhu (eraus) kävi kääntymässä metsän reunassa. Ei uskaltautunut aluksi suolle. Muutaman tovin kuluttua se keräsi rohkeutensa ja lähti tallustelemaan kohti haaskaa. Myöhemmin, 00:45, se sai seurakseen toisen erauksen, tällä kertaa tumman. Näytti kuin ne olisivat leikkineet hippasta suolla - niin kovaa ne juoksentelivat ja kirmailivat ympäriinsä."



"01:30 Nyt alkaa tapahtua. Järkyttävän kokoinen tumma karhu tuli suolle metsän siimeksestä. Samaan aikaan toinenkin lähestyy haaskaa ... ja kolmas ! Neljäskin on valmiudessa metsän reunassa. Karhut pitävät aikamoista älämölöä karjuen ja ärjyen toisilleen. Suurten karhujen kulkiessa suolla niiden tassuista kuuluu lätinä kojuun asti. Huh - viideskin iso tuli sektoriin. Suuri tumma on varsinainen alfauros. Loppujen lopuksi se ajaa muut karhut haaskalta pois odottamaan omaa vuoroaan. Olimme kojussa hiiren hiljaa, jo pelkästään itsesuojeluvaisto käski niin tekemään."


"02:35 Lähihaaskalle saapui vielä yksi aikaisemmin havainnoiduista karhuista. 03:00 kaikki karhut ovat häipyneet takaisin suolta metsään. Aurinkokin on jo noussut valaisten suon lounaisreunaa. Kettu saapuu jälkikattaukseen."



 "03:30 Kotkat saapuvat. Korpit ovat pitkin yötä riimitelleet ikiaikaista värssyään erilaisilla kurkkuäänivariaatioilla. Niitä on runsaslukuisesti suon takana olevassa metsässä. Kun merikotkat saapuvat, saa se aikaan korppien laumassa todellisen puolustusryhmityksen. Suurisiipiset kotkat liihoittelevat  korppien lähiön päällä mustien lintujen hyökätessä pelottomasti näitä suuria liitäjiä kohtaan. Lopuksi merikotkat asettautuvat lähipuiden oksille, joista ne käyvät sekä haaskalla että metsästävät lintuja maasta. Näimme kaikkiaan kuusi merikotkaa."

Kuudelta poistuimme kojusta auringon paistaessa jo korkealta. Suurta (itsesuojelu)älämölöä pitäen marssimme metsän poikki autolle ja takaisin kämpille.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Hevosenkorvaajien kiihdytyskisat


Tämä on pakko nähdä ja kuulla. Zetor-meininkiin yhdistyy vanhan vaalimisen, teknologisen äijämeiningin ja rehevän huumorin kulttuuri. Z-1 maailmanmestaruuskisoissa nämä kaikki toteutuvat. Varsinainen perinnetapahtuma Kurikassa. Siinä aitoa kesäfiilistä.


Näitä vehkeitä käytettiin 50-60 -luvuilla kaikenlaisissa maatilatöissä. Zetor oli monen tilan ensimmäinen polttomoottorilla käyvä hevosenkorvaaja. Sillä myös kuljettiin. Kuskin takana oli joppari tai lava, jolla emäntää oli kätevä kuljettaa tarpeellisille asioille, tai ajeluttaa naapurikylän flikkaa riiuureissujen ratoksi.

Nykyään Zetorit ovat haluttua, vanhaa tekniikkaa, joita entisöidään innolla. Ja komeitahan ne ovat. Se ääni - siitä Zetorin tunnistaa.










Kiihtyys se pappatunturikin. Ja kisassa nopeammin kuin Z.





torstai 7. kesäkuuta 2012

Hevosten yskänlääke


Hevoskastanjan nimi liittyy hevosten köhään. Yskivälle pollelle syötettiin Turkissa, ei pippureita, vaan hevoskastanjan siemeniä. Kai siitä yskä tokeni kun riittävästi syötettiin. Kasvien nimien taustat ovat usein hauskoja.

Hienosti kukkii parhaillaan tuo armoitettu yskänlääkkeen lähde ja puistojen komistus.





maanantai 4. kesäkuuta 2012

Vehreys


Loppukevään vehreys. Sähköjohdot paljastavat näkymän urbaaniin ympäristöön kuuluvaksi. Kuva on Vantaanjoelta Helsingissä.

Valoa ja värejä

Valoa ja värejä. Niistä kelpaa nyt nauttia.

Kukkakuvia täällä.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kummituskesä tulossa ?

Näyttävästi kukkiva tuomi säväyttää loppukeväästä tuoksullaan ja valkealla asullaan. Kukinta on juuri nyt Etelä-Suomessa voimakkaimmillaan. Tuomi on eräs näyttävimmistä luonnonvaraisena kukkivista puistamme.


Vantaanjoen varsi on parhaillaan varsinainen bulevardi luonnon riemastuessa keväästä ja auringosta.


Ruutinkosken ja Pitkäkosken välistä joenrantaa. Voikukka säteilee yhdessä tuomen kanssa. Muutaman päivän kuluttua tämäkin on ohi ja voikukka alkaa näyttämään todelliselta rikkaruoholta ja maanvaivalta.



Tuomen kukinta on nyt hyvin runsasta. Tuoksu on tosiaan vahva, mutta sen hienoudesta voidaan olla montaa mieltä. Haju syntyy kuoressa olevan myrkyn hajotessa karvasmanteliöljyksi ja sinihapoksi. Myrkky pitää lähes kaikki viholliset loitolla.


Kevättähtimö kuuluu samaan valkoisten kukkien klubiin kuin tuomikin.

On eräs tuholainen, johon tuomen myrkky ei tehoa:


Tuomenkehrääjäkoin toukat putsaavat nopeasti puut kaikista lehdistä. Lehti häviää parempiin suihin sellaista vauhtia, että rouskutuksen voi jopa luulla kuulevansa. Toukat suojautuvat tehokkaasti kehräämällä verkkoja ympärilleen. Nämä toukat ovat vasta nuoria, mutta varsin paljon niitä puissa jo oli.


Leppäkerttukin tallustelee etsien syötävää. Ei taida tuomenkehrääjäkoi kuulua sen ravintoympyrään.

Jos tuomenkehrääjäkoi runsastuu ja pääsee syömään tuomet paljaiksi, tuomet muuttuvat juhannukseen mennessä todellisiksi kummituspuiksi.


Tämä kuva on otettu juhannuksena 2006. Se oli varsinainen kummituskesä.