Tervetuloa ProPlutoon. Welcome to visit ProPluto.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Kastelukannujen valtakunta

Jos kastelukannuilta kysyttäisiin, niin luvassa on todellinen kukkaiskesä 2009.

Kevät on edennyt hyvin maltillisesti. Ei hötkyillen eikä kiivaillen. Kaikessa rauhassa, mutta määrätietoisesti.

Mustikka kukkii valtoimenaan pitkästä aikaa moneen vuoteen. Hallaöitä ei ole ollut - toistaiseksi. Myös muu luonto näyttäisi valmistautuvan parhaimpaansa. Ampiaisiakin on taas näkynyt parin vuoden jälkeen. Isot kuningattaret etsivät pesäpaikkoja.

Kuvat otettu 23.5.2009.





Jalokärhö Multiblue
Totuuden nimessä - vauhtia on otettu kasvihuoneessa.




Sammalleimu



Vuorenkilpi
Koko porukka kukkii tavattoman komeasti.



Tulppaani.



Ketvätvuohenjuuri

lauantai 16. toukokuuta 2009

Projekti-09: kiviperenna ja metsäniitty

Vanha ryytimaa, sittemmin vatukko ja joutomaa luonnonniityksi


Kevät 2008. Vanhat saunamökin kivijalat sikin sokin.


Kesä 2008. Pääasiassa nokkosen ja vatun valtaama alue.



Kesä 2008. Joukossa on toki luonnonkukkiakin: puna-ailakkia, niittyleinikkiä, huopaohdakkeita, päivänkakkaraa



Kesä 2008. Myös karhunputki ja koiranputki voivat hyvin. Osa karhunputkista kasvaa lähes kaksimetrisiksi.


Heinäkuu 2008. Niityn rakentaminen aloitettiin jo pari vuotta sitten kitkemällä vatukkoa ja leikkaamalla kasvustoa säännöllisesti. Heinäkuussa niitettiin ja leikkuujäte kompostoitiin. Etuoikealla näkyy rapartperipenkki, parimetriset karhunputket sekä rikkakasvien peittämä kivikasa.
Syksyllä kylvimme pintakylvönä sekalaista luonnon niittykukkaa sekä istutuksina erilaisia sipulikukkia.


Tämän kesäkauden ensimmäinen projekti oli rakentaa kivipenkki perennoille vanhoista saunan peruskivistä. Se tehtiinkin oppien mukaisesti: ensin kaavittiin pintamaa pois, sitten suodatinkangas maahan, hiekkaa päälle ja ... kivien siirto aluetta reunustamaan. Jälkimmäinen olikin sitten jo tenkkapoo, sillä kivet painavat paljon. Tässä vaiheessa totesin puutteen työvälineistössämme: etukuormaajalla varustettu traktori mieluummin nelivetoisena. No, sehän jäi toteamukseksi.



Traktorin sijaan jouduimme turvautumaan funtsimiseen, teloihin, vipuihin, varsiin, nokkikseen ja kärsivällisyyteen. Saimme kuin saimmekin kivet siirrettyä juuri kuten halusimme.



Samalla siirsimme vanhan raparperipenkan toiseen paikkaan. Raparperin juuristo on käsittämättömän vahvaa, aivan kuten kyseessä olisi puun juuristo.



Siinä se on. Kivipenkki perennoille.


Ja tässä kokonaiskuva rakenteilla olevasta luonnonniitystä. Kuunliljat saivat kunnian juurtua etualalle.

torstai 14. toukokuuta 2009

Akateeminen ikivihreä

Tuli hankittua kaksi uutta Rhodoa. Ennestään niitä on jo viisi kappaletta. Hyvin ovat talvehtineeet ja viime kesänä jopa kukkivat huolimatta toukokuun takatalvesta, joka vuosi sitten tuhosi lähes kaikki nuput.



Nämä uudet tulokkaat ovat lajikkeeltaan "Helsinki University". Siis komeita akateemisia tutkimuslaboratorion tuotoksia. Pitäisi kuulemma kestää talven pakkaset ja kevätauringn polttavat säteet. Lisäksi toivoisimme niiden pitävän pintansa pihan levottomia jäniksiä ja kaakattavia fasaaneja vastaan.




Toinen istutettiin talon eteläpuoliseen puistikkoon mäntyjen huomaan. Samalle alueelle, missä vanhemmat rhodot kasvavat.




Toinen puolestaan vietiin kaukaisten sukulaistensa suopursujen keskelle ikihongikkoon. Saapa nähdä, miten se siellä jaksaa kukkia ja varttaan kasvattaa.

Taustalla on paikallisten palokärkien, käpytikkojen ja käenpiikojen herkkutori: muurahaispesä. Aikoinaan luulimme karhun käpälöivän pesää - mutta tikathan ne saavat porukalla aikaan yhtä pahaa jälkeä.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Hirveitä siipiveikkoja

Ylimysjärvi 10.5.2009 auringon laskiessa



Pienellä lintujärvellä kaikki hyvin. Hienosti sijoitetusta lintutornista näkee mainiosti kaiken järvellä tapahtuvan liikehdinnän. Näkyvissä on useita kurkipariskuntia sekä ainakin kolme laulujoutsenen pesää. Ja tietenkin naurulokkeja, töyhtöhyyppiä, sorsia ja muita vesilintuja sekä muutamia metsähanhia.





Ja sitten. Muutaman sadan metrin päähän saapui viimeisillään oleva hirvimamma syömään vesikasvien juurakoita. Hyvin tuntui maistuvan, ja se seisoi paikallaan kylmässä vedessä pitkän tovin.
Metsän laidassa oli toinen hirvi - ilmeisesti mamman erausvasa eli hirviteini. Tämä hirvi lähti astelemaan mammaa kohti kahlaten ruovikkoisessa järvessä. Seurasimme sitä kiikareilla. Yhtäkkiä se huomasi muutaman kymmenen metrin päässä joutsenen pesän, jossa makasi kaksi joutsenta. Hirviteini suuntasikin uteliaisuuttaan kohti joutsenen pesää, jolloin linnut nostivat päänsä pystyyn ja seurasivat varuillaan teinin askeltamista.
Se tallusti suoraan joutsenien pesälle ja suureksi ihmeeksemme hyppäsi vedestä pesätöyräälle, jolloin molemmat joutsenet levittivät siipensä enkelimäisesti kohti taivasta, ja toinen linnuista syöksyi päätä pahkaa hirviteinin kimppuun nokkien sitä niskasta. Teiniparka koki hetkensä tulleen ja pinkaisi henkensä edestä mammaa kohden joutsenen ajaen sitä takaa noin viidenkymmenen metrin matkan.
Eipä ole moista näkyä koskaan tullut koettua. Stoori jatkuu vielä siten, että teinin saapuessa vauhkona mamman helmaan se sai puolestaan mammalta kyytiä ja joutui järveltä pois ajetuksi. Kova on itsenäistymisen tuska hirvelläkin.



En ehtinyt kameraa käyttämään koska tilanne oli niin dramaattinen kiikarin läpi katsottuna. Tässä kuva jälkitilanteesta, jossa teini vielä laukkaa vauhkona, mutta joutsen on jo vedessä voittajan elkein.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Wanhoja poikia oksikkaita

Markki on täynnä vanhoja puita. Ne ovat olleet nuoria männyn kloppeja silloin kun Matti tupaa rakensi 1830-luvulla.



Pihassa on kaksi vankkaa Makedonian mäntyä. Ne ovat puiston vanhuksiin verrattuna nuoria eläkeläisiä. Vasta satavuotiaita.



Vanhan hongan oksisto on kuin elämän kulku. Mihin lie hongan geenit tähdänneet kun moista koukeroa ovat kohti taivasta navigoineet.






Osa on jo kelovaiheessa. Siinä ne saattavat jököttää vielä hyvinkin sata vuotta tikkojen, palokärkien, oravien ja pikkulintujen ilona ja kotina.

Värikylläinen kevään hetki

Vapun tienoo 29.4.-3.5.

Kevät on myöhässä, mutta sitäkin värikkäämpi.



Näsiä pääsi viimeinkin kukkimaan. Suuret, punaiset marjat kypsyvät nopeasti, ja sitäkin nopeammin ne on syöty. Hyvä kun ehtii näkemään. Näsiän marjat ovat linnuille suurta herkkua ja ihmiselle tappavaa myrkkyä.



Vanha tuttu krookusvaari on aina eka.



Betonille on levittäytynyt mielenkiintoinen jäkälä. Ilta-auringossa se hehkuu kuin ruska syksyn väreissä. Saattaa olla samaa lajia kuin haavan pinnassa viihtyvä toverinsa.