1700-luvun markkinat Isossakyrössä

Isonkyrön 1700-luvun markkinat järjestettiin ties monennenko kerran 8.-10.8.2014. Historian havinaahan siellä myös on, ja sikäli mukava tapahtuma käydä, että kauppiaat edustavat käsityöläisiä, ja kaiken maailman laku-, kilopaperi-, ja huuhaamyyjät loistavat poissaolollaan. Niin, hienoa on myös se, että sinne pukeudutaan vanhoihin asuihin. Tuntuu, kuin koko Isonkyrön kylä olisi hengessä mukana. Kaiken lisäksi markkinapaikka on hieno ja historiallinen: Kyrönjoen varressa ja vanhan kirkon kupeella.

Luultavasti kauppakin käy mukavasti, sillä kauppiaita, asianmukaisesti pukeutuneina ja somistautuneina, on varsin paljon. Kuten totesin, hyvää ja mielenkiintoista, pääosin käsityöläiskampetta. Ravintoloita, etenkin vanhan ajan hengessä toimivia, olisin kaivannut enemmän.

Vanha Isonkyrön kirkko. Kirkon iästä on kait debattia, onko se rakennettu keskiajalla vai myöhemmin. Pääsääntöisesti kuitenkin 1500-luvulla. Kaunis kirkko kauniilla paikalla Kyrönjoen varressa. Sisustus on rokokoo-tyylinen 1700-luvulta. Hieno miljöö kamarimusiikkikonserteillekin, joita mm Korsholman musiikkijuhlat ovat siellä järjestäneet.

Kirkon vieressä on Kontsaansaaressa vuonna 1597 mestatuille, Nuijasodan talonpoikaisjohtajille pystytetty muistomerkki. Saari on saanut nimensä isokyröläisen Yrjö Kontsaksen mukaan, joka oli yksi johtajista. Alimmaisessa kuvassa on nykyinen Kontsaansaari. 417 vuotta sitten saari on varmasti ollut eri paikassa, eri kokoinenkin; sen verran kova virtaus joessa on. On myös kyseenalaistettu, onko historiallinen mestauspaikka ollut juuri tuossa saaressa, sillä tieto on perimätietoa.

1700-luvun markkinoiden yhteydessä järjestettiin Napuen taistelun 300-vuotistapahtumana taistelun ennallistamisnäytös. Ylläolevat kuvat ovat harjoituksista. Blogikirjoitus aiheesta seuraa myöhemmin.

Kuvia v2006 1700-luvun markkinoilla olleesta kummallisesta traktorista.

EDIT: juttua ja kuvia Napuen taistelun ennallistamisnäytöksestä.

Teuvalla kierreltyä

Teuvan kirkossa on harvinaisuus: Tove Janssonin maalaama alttaritaulu. "Kymmenen neitsyttä" on maalattu vuonna 1953/54 ja on lajissaan Tove Janssonin ainoa työ. Siispä käynti Teuvan kirkossa sopii hyvin Tove Janssonin juhlavuoteen. Alueella vierailleet japanilaiset ovat kuulemma olleet hyvin innoissaan nähdessään Muumien luojan suurikokoisen seinämaalauksen (140x520 cm).

Tuula Karjalainen kirjoittaa (Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta,Tammi, 2013) Tove Janssonin todenneen Teuvan kirkon tilauksesta: "On siunattua, että on seiniä, sillä ihmiset ostavat tauluja yhtä vähän kuin ennen ..."

Teuvan kirkon edustalla on teuvalaisen suurmiehen Lauri Johannes Ingmanin (1868-1934) muistomerkki. Hän oli itsenäisen Suomen ensimmäinen pääministeri toimien pääministerinä kahteen otteeseen 1918-1919 ja 1924-1925. Hän oli myös ev.lut. kirkon arkkipiispa vuosina 1930-1934. Teologi siis.

Kirkon vieressä on kulttuuritalo Orrela. Kaunis rakennus, jonka tiloja vuokrataan tilaisuuksiin ja jossa järjetetään vaihtuvia taidenäyttelyitä. Orrelaan ollaan rakentamassa pysyväisnäyttelyitä mm. juuri Lauri Ingmanista.

Paavo Lipponen lahjoitti Orrelaan pääministerinä ollessaan ylläolevan Antti Favénin piirtämän karikatyyrin Lauri Ingmanista. Lipponen vieraili Orrelassa osallistuessaan eduskunnan 100-vuotisjuhlallisuuksiin Kauhajoen eduskuntamuseossa 2.-3.12.2006.

Orrelassa on kaksi mielenkiintoista soitinta. Teuvalla on aikoinaan valmistettu urkuharmooneja Hirvelänpää-nimisessä kylässä. Kuvassa teuvalaisen virsirunoilija Simo Korpelan aikoinaan omistama harmoni mallia "Teuva" vuodelta 1895. Toinen Orrelassa oleva Hirvelän harmoni on mallia "Tampere". Harmonien valmistajaksi on merkitty J. Hirvelä.

Kauhajoen museoissa nähtyä

Pienten paikkakuntien museoissa on kiva käydä. Ne eroavat selkeästi laitosmuseoista, sillä kokoelmat on usein rakennettu kökkätyöllä (lue: talkoo) vapaaehtoisvoimin. Museoiden ylläpitäminen ja kehittäminen perustuu museotyöhön, kotiseutuhistoriaan ja yhdistystoimintaan omistautuneisiin ja osallistuviin alan harrastajiin.

Kävin Kauhajoella kolmessa museossa. Jokainen niistä henkii vahvaa paikallishistoriaa, suurta innostuneisuutta ja harrastuneisuutta. Pienten paikallismuseoiden haasteena on aukioloajat. Niihin pääsee tutustumaan yleensä keäisin ja silloinkin vain yhtenä, kahtena päivänä viikossa. Satunnaisia kävijöitä ei varmaankaan ole paljon.

Eduskuntamuseo

Eduskuntamuseo sijaitsee komeasti osoitteessa Eduskunnankatu 5, Kauhajoki.

Talvisodan sytyttyä eduskunta siirrettiin Kauhajoelle salaisessa ja jännittävässä operaatiossa. Eduskunnan evakkoajasta on runsaasti tarinoita ja dokumentteja. Onpa siitä tehty virallinen kirjakin "Eduskunta Kauhajoella".

Eduskunnan kokoontumispaikaksi valittiin yhteislyseon voimistelusali. Paikka on siinäkin mielessä henkilökohtaisesti nostalginen, että kävin lukioni juuri samassa rakennuksessa hikoillen jumppatunneilla vanhassa eduskuntasalissa. Eduskunnasta muistuttivat opettajien kertomukset ja laatta seinällä. Museoksi se muutettiin 1984. Kalusteet ovat suurimmaksi osaksi alkuperäiset.

Museossa on hämärä, autenttinen valaistus. Ikkunoissa roikkuvat Molotoffin karteekit, joista osa alkuperäisiä. Pohjanmaalla pimennysverhoja kutsuttiin juuri tuolla nimellä.

Kauhajoen veteraanien perinnetalo

Veteraanien perinnetalo sijaitsee Sanssin kartanon entisessä renkituvassa. Kartanon entisöity päärakennus on aivan perinnetalon vieressä.

Perinnetalossa on hieno kokoelma sotiimme liittyvää esineistöä ja dokumentteja; nimenomaan kauhajokisten kokemana ja kauhajokisilta kerättyinä. Museosta ja näyttelystä aistii sen kokoamiseen käytetyn valtavan talkootyön määrän.

Kolme kauhajokista sai Mannerheim-ristin. Kaksi risteistä on esillä perinnetalossa.

Perinnetaloon on myös tuotu lakkautettujen koulujen seinillä olleet kaatuneiden muistolaatat. Tässä Harjan(kylän) koulua käyneet ja sodissa kaatuneet. Olen itse käynyt Harjankylän kansakoulua ja muistan hyvin kun laatassa olevia nimiä aina tutkittiin ja mietittiin.

Kauhajoen kotiseutumuseo

Kotiseutumuseo on perustettu jo 50-luvulla ja sijaitsee Kauhajoen keskustassa. Alueella on useita vanhoja pohjalaisrakennuksia sekä runsas, historiallinen esineistö.

Päärakennus on vanha pohjalaistalo 1800-luvun alkupuolelta. Se on harvinainen 2-fooninkinen (täysi huonekorkeus ja isot ikkunat kahdessa kerroksessa) hirsitalo, joka on 50-luvulla siirretty nykyiselle paikalleen Yrjänäisen kylästä. Sinänsä kauaskatseista puuhaa tuohon aikaan kun talo museoitiin eikä sitä päästetty rapistumaan ja tuhoutumaan. Kökkätyönä sekin siirtotyö tehtiin hevospeleillä. Talo on upeassa kunnossa tupineen ja kamareineen. Osa ikkunoista on alkuperäisiä pieniruutuisia vanhoilla laseilla varustettuja. Ulkolaudoitus on myös alkuperäinen, leveästä hongasta valmistettu. 

Pääskysenpesä oli suosittu koriste-esine tupien seinillä. Pääskysten katsottiin tuovan onnea taloon. Nehan ovat myös kesän tuojia.

Katossa roikkuu ilmalla täytettyjä sian virtsarakkoja. Mihin niitä on käytetty ? Aikoinaan teuraasta hyödynnettiin kaikki osat. Sian virtsarakoista tehtiin ainakin lapsille ilmapalloja.

Teknologiaosastolla on esillä muutamia mielenkiintoisia koneita. Yläkuvassa pärekone, jolla tehtailtiin päreitä pärekattoihin. Alakuvassa entsöity Fordson-traktori ilmeisesti 40-luvulta.

Peltolakeus helteellä

Pitkä hellejakso menossa. Kuumia kelejä on riittänyt jo toista viikkoa. Päivälämpötilat ovat pohjanmaalla olleet 25-31 astetta. Pimentyvä yö, kirkas auringonlasku, helteinen päivä ja kylmenevä ilma luovat hienon yömaiseman peltolakeuksille. Kun taustalla vielä narisee ruisrääkkä, on mielenkin maisema kuin suoraan Eino Leinon Nocturnesta:

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

Sitten, kesken kuuman ja kirkkaan hellepäivän pilvet alkavat kokoontua, keräytyä, tummua, liittyä ja ärhäköityä ukkosen käyttöön. Alasinpilvestä rintama järjestäytyy. Rankkasateen ja myskytuulen siivittämään valoshowhin se sitten päättyi.

Tallinna

Tallinnassa ja Virossa on helppo pistäytyä, ainakin pääkaupunkiseudulta. Laivamatka kestää saman verran kuin junalla Tampereelle. Tosin, pitkiksi kävelyreiteiksi rakennetut terminaaliputket tasoittavat matkavertailun ajassa mitattuna Tampereen hyväksi. Siinä kulkulabyrintissä on terminaalin suunnittelija näyttänyt keskisormea huonojalkaisille ja viinakärryjen rahtaajille.

Mutta sitten Tallinnaan.

Koristeelliset hevoset vartioivat Neitsyttornin "terassikahvilaa". Tämä osa muuria tornin nimineen lienee jo 1300-luvulta. Neitsyisiin torni ei kai sen enempää liity kuin muutkaan arkkitehtuurit. Nimi on johdettu muinaisen saksalaisen tornipäällikön nimen käännöksestä. Hauska nimi antaa kuitenkin satunnaiselle matkailijalle tilaa mielikuvituksellisiin tulkintoihin nimen ja tornin alkuperästä.

Vanhakaupunki on upea kauniine kujineen, vanhoine ja entisöityine rakennuksineen, ravintoloineen ja näköaloineen. Se tarjoaa turistille parastaan. Mannereurooppalaiset viinibaarit muistuttavat Suomenlahdella kulkevasta kulttuuri-, historia- ja politiikkarajasta Viron ja Suomen välillä.

Vanhassakaupungissa on kiva kuljeskella. Asemakaava on alkuperäinen 1200-1300 -luvulta, jolloin kaupunki kuului Hansaliittoon (vuodesta 1285). Tallinnan historia on muutenkin mielenkiintoinen: sitä hallitsivat 1200-luvulla tanskalaiset; onpa Tallinnan nimikin johdettu tanskankielestä. Saksalaisten vaikutus kaupunkiin, kulttuuriin ja tapoihin on suuri. Monet perinteet ovat peräisin saksalaisajalta. 

Tallinnan Merepäevien kalustokuningatar on vanha, vuonna 1914 rakennettu jäänmurtaja Suur Töll. Sen alkuvaiheen historia liittyy suomalaisiinkin. Laivan nimi oli alkutaipaleellaan Wäinämöinen.

Tallinnan Kumu on todella käymisen arvoinen paikka. Eikä pelkästään itse taidemuseo vaan myös sitä ympäröivä puisto. Suuret nurmialueet, paljon istutuksia, kukkia, suihkulähteitä - klassista puistosuunnittelua parhaimmillaan.

Kumun miehitysajan taidetta esittelevässä näyttelyssä voi tutustua stalinismin aikaiseen sosialistisen realisimin tyylisuuntaan. Kaiken propagandistisen ja sensuroidun taideilmaisun keskellä voi nähdä myös ironiaa ja aikalaistuskaa.