Tervetuloa ProPlutoon. Welcome to visit ProPluto.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Lähilintuja - pihabongaus 2014

Birdlifen vuosittainen pihabongaustapahtuma on hauska ulkoilu- ja bongausrupeama keskellä talvea. Tai ei aivan keskellä  - talven selkä on jo taittunut ja valoisuus lisääntynyt pimeimmästä ajasta. Linnuilla sen sijaan on kamppailu ruoasta ja selviytymisestä talven yli. Paljon on talvehtijoita Suomessa.

Tällä kertaa tein tunnin pihabongauksen Helsingissä. Täällä lintuja talvehtii paljon.


Lajeja ei silmiini kovin paljon sattunut. Jäin tarkkailemaan tinttejä ja viherpeippoja sen verran intensiivisesti, että muutama laji jäi varmasti noteeraamatta.

Kaiken kaikkiaan visuaaliseksi ja digitaaliseksi saaliiksi jäi 30 talitiaista, 10 viherpeippoa, 3 harakkaa, 3 varista, 2 mustarastasta, 1 närhi, 1sinitiainen ja 1 urpiainen. Sen sijaan läheisessä, läpi vuoden avoinna olevassa laskuojassa majaansa pitävästä sorsalaumasta ei näkynyt räpylän viuhahdustakaan.







Läheisen ojan rannalle on tuotu auringonkukansiemeniä linnuille ruoaksi. Siispä tarkkailukin oli helppoa, sillä kaikki kulmakunnan talitiaiset ja viherpeipot olivat kokoontuneet juuri tälle mättäälle. On hauska seurata kun tintti sieppaa siemenen mukaansa ja pyrähtää puun oksalle sitä syömään. Viherpeipot puolestaan  vääntävät kovakuorisen siemenen auki saman tien jykevällä nokallaan.



Talitiainen on moninainen laulaja. Se tunnistetaan titityystä ja tiityystä, mutta erilaisia ääniä ja lurituksia on niin runsaasti, että harvinaisempien äänien perusteella lintua on hankala tunnistaa ellei näe laulajaa. Kannattaa joskus pysähtyä kuuntelemaan.


Tässä toinen, yleinen talvilintumme, sinitiainen. Kaunis kuin karamelli.



Mustarastas taitaa talvehtia aika yleisesti varsinkin etelässä. Kuukausi, kaksi, niin saamme aamulla nauttia kuniista huilukonsertoista. Joku raati valitsi mustarastaan kauneimmaksi laulajaksi. No, on niitä muitakin, toki.




























Viherpeipot ovat positiivisia työmyyriä, ahkeria käpyjen avaajia. Eikä ihme, kun katsoo sen vahvaa nokkaa, jossa on vääntöä ja momenttia.


Urpiainen pyrähti eineelle. Tätä punalakkista maastoutujaa jo ehtikin odotella. Kirjava, pienikokoinen lintu maastoutuu hyvin. Ainoastaan punainen läiskä päälaella paljastaa. Mitäköhön evoluutio on tuolla lakilla pyrkinyt saavuttamaan? Epäilemättä se liittyy jollain tavalla lajin hengissäpysymiseen.

a geat tit is looking at common redpoll

Tämän kuvan nimi voisi olla: "Talitiainen katsoo Urpiaista - A Great Tit is looking at Common Redpoll". Viime talvena kerrottiin useista tapauksisa, missä "tappaja-tiainen" oli nokkinut hengiltä samalle ruokintapaikalle tulleita urpiaisia. Onneksi ei tarvinnut tällaista nokittelua jäädä todistelemaan, vaikka tuimasti tintti näihin "hyväuskoisiin parvilintuihin" suhtautuukin.

EDIT 5.2.2014

Pakko lisätä jälkikäteen nämä tavissorsakuvat. Talvehtivat Vantaanjokeen laskevassa, läpi talven sulana pysyvässä ojassa. Siinä niitä on muutama kymmenen yksilöä sulassa sovussa sulassa vedessä. Ruokaakin riittää, sillä lähitaloista käydää lintuja ruokkimassa ja seuraamassa. Komea höyhenpu tällä taviksellakin on. Naaraan höyhenet perhoainesta.




































Kuvissa sinisorsakoiras ja -naaras.

3 kommenttia:

  1. Monet pihabongaajat ovat kertoneet, että tänä vuonna linnut tuntuivat aavistaneen tapahtuman ja kadonneet sen vuoksi näkyvistä. Hienoja kuvia tiaisista. Hienoja kuvia kaikki muutkin kuvasi.

    VastaaPoista
  2. Upea postaus :) Todella kauniit kuvat.

    VastaaPoista