Visiittikortit naamakirjoina

Nämä Facebookin edeltäjät, naamakirjakuvien alkuperäisluomukset, visiittikortit, "carte-de-visite", ovat todella mielenkiintoisia. Niitä käytettiin Suomessakin yllättävän laajasti 1880-1920 -luvuilla. Alunperin yläluokkainen tapa levisi laajempiin kansankerroksiin. Kuvat vedostettiin laadukkaiksi valokuviksi ja pohjustettiin standardikokoiselle pahville. Voimme edelleenkin ihailla näitä minitaideteoksia yli sadan vuoden jälkeen. Tosin, hyvin usein kortista puuttuu nimi, joten kuvan henkilö jää arvoitukseksi.

Kuvat ovat hienoja. Ihmiset ovat huoliteltuja ja usein parhaimpiinsa pukeutuneita. Katse ja asento on monesti ylevä, harkittu, auktoritääriseen habitukseen pyrkivä. Kuva oli käyntikortti, muisto "kaverin" manuaaliseen naamakirjaan. Katseestakin voi nähdä pyrkimyksen arvokkuuteen.

Valokuvaaminen oli tarkempaa työtä kuin nykyään. Suljinajat pidempitä, otoksia yksi tai kaksi. Kaiken piti onnistua kerralla. Myös kuvattavan tuli olla kärsivällinen ja keskittyä paikallaan olemiseen ja kuvaustapahtumaan.

Suomeen syntyi ammattivalokuvaajien ryhmä. Monet hakivat 1800-luvulla oppinsa Ruotsista tai Saksasta tai olivat jopa näistä maista Suomeen muuttaneita ja tyypillisesti ruotsinkielisiä.

Näiden korttien kuvaajia ovat:

• K. E. Ståhlberg (1862-1919), presidentti Ståhlbergin serkku. Kuvasi omalla nimellään varustetussa ateljeessaan Helsingin Aleksanterinkadulla vuosina 1889-1899.
• Wisi Korsström (1860-1914), Turku, ateljee vuosina 1882-1912. 
• August Schuffert (1855-1936), alunperin saksalainen, ateljeet Turussa, Tampereella ja Kuopiossa. Kuvasi vuosina 1879-1936.
• Jakob Ljungqvist (1862-1943), alunperin ruotsalainen, kuvasi ateljeessaan Helsingin Aleksanterinkadulla vuosina 1897-1907.
• Gustaf Anton Strandberg (1881-1955), ateljee vuosina 1916-1918 Linnankadulla Turussa.

Lisää facebook-visiitti -kuvista toisaalla blogissa.