Tervetuloa ProPlutoon. Welcome to visit ProPluto.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Väsymätön rumpali

Palokärki on asuttanut pihapiiriä kymmeniä vuosia. Kartan ja pelipaikat se välittää jälkeläisilleen, jotka jatkavat omien esi-isiensä soidinmenoja ja geeniperintöä.

Lintu on iso ja komea. Näinä päivinä se munii aloittaaksen tämänkesäisen perheprojektinsa. Pääsiäisenä linnut kiljuivat kuin viimeistä päivää merkiten laajaa reviiriään. Palokärjen asuinpiirissä on runsaasti yli 200 vuotisia jykeviä honkia sekä ehtoopuolen keloja, jotka nekin ovat jököttäneet paikoillaan kymmeniä ja kymmeniä vuosia. Haapavanhukset ovat myös palokärjen mieluisia hakkuupaikkoja. Palokärjen pesäkoloja hyödyntää laaja linnusto pöllöistä naakkoihin.
Vanhoissa puissa viihtyvät myös käpytikka ja käenpiika. Jälkimmäinen pesi kahden parin voimalla viime kesänä. Myös harmaapäätikka on bongattu vanhan koivun kyljestä. Varsinainen tikkametsä siis.


Vanhat kelot ovat kuin pivenpiirtäjiä. Kolo kolon päällä.



Palokärki on valpas lintu. Ihmisen havaitessaan se siirtyy heti kauemmas. Mutta yksi iso heikkous sillä on: muurahaiset. Eikä se tyydy napsimaan makupaloja hienostuneesti ja sivistyneesti kuten käpytikka. Palokärki hyökkää muurahaispesälle kuin myrskytuuli ja kaivaa vahvalla nokallaan pesään jalkapallon kokoisen kuopan päästäkseen nopeasti käsiksi (nokaksi) herkkutorin tukkuosastoon.
No, tapahtumahan on sen verran dramaattinen, että se olisi mukava saada kuvatuksi. Vaan helpommin sanottu kuin tehty. Omapäinen lintu ei ilmoittele etukäteen aikatauluistaan. Mutta yritetään.


Tässä kuvassa oli vilpitön tarkoitus saada hiipimällä ja viekkaaasti väijymällä potrettikuva kelon kyljessä rummuttavasta palokärjestä. Tuloksena tärähtänyt paniikkiräpsäys pakoon lentävän linnun pyrstösulista. Tärähtänyt taitaa olla kuvaajakin kun näitä yrittää.



Kurkia taivaalla. Tästä tuli kyllä mieleen Finnairin mainos kurjen silmin: "Illaksi suolle".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti