Lähilintuja - pihabongaus 2014

Birdlifen vuosittainen pihabongaustapahtuma on hauska ulkoilu- ja bongausrupeama keskellä talvea. Tai ei aivan keskellä  - talven selkä on jo taittunut ja valoisuus lisääntynyt pimeimmästä ajasta. Linnuilla sen sijaan on kamppailu ruoasta ja selviytymisestä talven yli. Paljon on talvehtijoita Suomessa.

Tällä kertaa tein tunnin pihabongauksen Helsingissä. Täällä lintuja talvehtii paljon.

Lajeja ei silmiini kovin paljon sattunut. Jäin tarkkailemaan tinttejä ja viherpeippoja sen verran intensiivisesti, että muutama laji jäi varmasti noteeraamatta.

Kaiken kaikkiaan visuaaliseksi ja digitaaliseksi saaliiksi jäi 30 talitiaista, 10 viherpeippoa, 3 harakkaa, 3 varista, 2 mustarastasta, 1 närhi, 1sinitiainen ja 1 urpiainen. Sen sijaan läheisessä, läpi vuoden avoinna olevassa laskuojassa majaansa pitävästä sorsalaumasta ei näkynyt räpylän viuhahdustakaan.

Läheisen ojan rannalle on tuotu auringonkukansiemeniä linnuille ruoaksi. Siispä tarkkailukin oli helppoa, sillä kaikki kulmakunnan talitiaiset ja viherpeipot olivat kokoontuneet juuri tälle mättäälle. On hauska seurata kun tintti sieppaa siemenen mukaansa ja pyrähtää puun oksalle sitä syömään. Viherpeipot puolestaan  vääntävät kovakuorisen siemenen auki saman tien jykevällä nokallaan.

Talitiainen on moninainen laulaja. Se tunnistetaan titityystä ja tiityystä, mutta erilaisia ääniä ja lurituksia on niin runsaasti, että harvinaisempien äänien perusteella lintua on hankala tunnistaa ellei näe laulajaa. Kannattaa joskus pysähtyä kuuntelemaan.

Tässä toinen, yleinen talvilintumme, sinitiainen. Kaunis kuin karamelli.

Mustarastas taitaa talvehtia aika yleisesti varsinkin etelässä. Kuukausi, kaksi, niin saamme aamulla nauttia kuniista huilukonsertoista. Joku raati valitsi mustarastaan kauneimmaksi laulajaksi. No, on niitä muitakin, toki.

Viherpeipot ovat positiivisia työmyyriä, ahkeria käpyjen avaajia. Eikä ihme, kun katsoo sen vahvaa nokkaa, jossa on vääntöä ja momenttia.

Urpiainen pyrähti eineelle. Tätä punalakkista maastoutujaa jo ehtikin odotella. Kirjava, pienikokoinen lintu maastoutuu hyvin. Ainoastaan punainen läiskä päälaella paljastaa. Mitäköhön evoluutio on tuolla lakilla pyrkinyt saavuttamaan? Epäilemättä se liittyy jollain tavalla lajin hengissäpysymiseen.

Tämän kuvan nimi voisi olla: "Talitiainen katsoo Urpiaista - A Great Tit is looking at Common Redpoll". Viime talvena kerrottiin useista tapauksisa, missä "tappaja-tiainen" oli nokkinut hengiltä samalle ruokintapaikalle tulleita urpiaisia. Onneksi ei tarvinnut tällaista nokittelua jäädä todistelemaan, vaikka tuimasti tintti näihin "hyväuskoisiin parvilintuihin" suhtautuukin.

EDIT 5.2.2014

Pakko lisätä jälkikäteen nämä tavissorsakuvat. Talvehtivat Vantaanjokeen laskevassa, läpi talven sulana pysyvässä ojassa. Siinä niitä on muutama kymmenen yksilöä sulassa sovussa sulassa vedessä. Ruokaakin riittää, sillä lähitaloista käydää lintuja ruokkimassa ja seuraamassa. Komea höyhenpu tällä taviksellakin on. Naaraan höyhenet perhoainesta.

Kuvissa sinisorsakoiras ja -naaras.

Vilskettä Vanhankaupunginlahdella

Vihdoinkin kunnon aurinkoinen talvipäivä ja vieläpä sunnuntai 19.1. Viikon verran jatkuneet, purevat pakkaset ovat saaneet meren lahdet jäätymään. Vanhankaupunginlahti oli täynnä ulkoilijoita. Kuka minkäkinlaisella laitteella ja kulkupelillä: jalan, suksilla, luistimilla, potkukelkalla, polkupyörällä, liitovarjolla, moottorivarjolla. Pilkkijät olivat myös runsaslukuisesti liikkeellä.

Vanhankaupunginlahti, Helsinki

Näitä pärisijöitä pörräsi ainakin kaksin kappalein. Kyseessä on moottoroitu varjoliidin. Takalistoon näyttäisi olevan kiinnitettynä potkuri, jota jonkinlainen moottori pyörittää. Aluksen kapteeni istuu narujen varassa ja taitaa antaa konehuoneeseen navigointiohjeet naruja nykimällä. Vinhan näköistä toimintaa.

Valo oli kaunis, vaihteleva ja valokuvaukselle antava. Vanhankaupunginlahden ruovikko on aina kaunis, satoi tai paistoi, kesällä ja talvella ja niiden välissä.

Vanhankaupunginkosken länsihaarassa on putous. Pärskivä vesi saa lähellä olevat puut ja maiseman näyttämään pakkasen tekemältä taideteokselta.

Valokuvatorstai: Talven taidetta

Pakkasen ja lumen luomaa taidetta

Vanhankaupunginlahti, Kuusiluoto

Vanhankaupunginkoski, länsihaara, Viikki

Vanhankaupunginkoski, Viikki

Retkeilypäivä Nuuksiossa

Komea, voisiko sanoa ensimmäinen sydäntalven lumipäivä. Oivallinen ulkoiluun ja pienimuotoiseen maastoekskursioon. Siispä nokka kohti Nuuksiota, pääkaupunkiseudun helmeä, tai yhtä niistä monista.

Ensilumi satoi kuluvalla viikolla ja sitä oli, hmmm., nimeksi. Mutta juuri riittävästi maiseman valkaisemiseen.

Vesi virtaa iloisesti kunnes pakkanen sen piakkoin jäädyttää kevättä odottamaan. Haukkalammenpurokin  virtaa vuolaana, syksyn isoista sateista kylläisenä. Kulkumme jatkuu läpi Purolan, missä oli vanha asutustila vielä 50-60 -luvuilla. Tulvaniittyjä raivattiin pelloiksi. Nyt maisemaa ja puroja entisöidään.

Retkipolku Haukkalammen maastossa

Haukkalammen maastossa oli paikoitellen paljon tuulenkaatoja, tai pikeminkin myrskynkaatoja. Lienevätkö Einon tekemisiä? Maasto on monipuolista, kulkijan silmälle nautinnollista ja reisille mukavasti käyvää.

Keskitalven valo on vähäistä. Päivän hämärtyessä värit katoavat maisemasta. Lammen jää on jo riitteellä. Viikon päästä siinä jo hyvässä lykyssä hiihdetään. No, lunta ja pakkasta tietenkin tarvitaan, mutta sitä lienee tulossa.

Muutaman tunnin retkeilyn jälkeen kahvittelu ja makkarat. Taivaallisen hyvää ...

Sydäntalvi - valokuvatorstai

Tammikuun 2014, sydäntalven, avainsanoja ovat sade, pimeys, musta, poikkeuksellinen, tasainen.

No, voihan se vielä muuttua. Valoa kohden ollaan kumminkin menossa ja hiihtokelit edessä. Vanha sanonta "Jos tammi on tasainen, niin helmi heilahtaa tai maalis maksaa" ennustaa kunnon kelejä lopputalveksi.

Talvi taittuu 19.1. Heikin päivänä, jolloin karhu kääntää kylkeään ja sanoo: "Yö on puolessa, näläkä suolessa". Ja lehmillä rehukautta puolet jäljellä: "Heikkinä heinät puolessa".

Unioninkatu, Helsinki, tammikuu 2014