Vanhankaupunginlahdella kulkiessani huomasin pelottoman huiluveikon istuvan läheisen pökkelön päässä. Siinä se lorutteli kaunista lauluaan mistään välittämättä. Samalla sain napattua todellisen pönötyskuvan mustarastaasta. Istuu siinä ylväänä puhki palanutta taivasta vasten - kuin täytettynä.
Aamulla meinasin parin mustarastaan päälle ajaa autolla. Tekivät sellaisen kurvauksen lentäessä juuri auton nokan edessä. On se melkoinen lurittelija vaan...:)
VastaaPoistaOn kauniisti laulava
VastaaPoistaHieno kuva !
VastaaPoista