Kauhajoki Räimiskän/ Rientoilan kohdalla Kauhajoen keskustassa
Poikkeuksellinen talvi saa joet näyttämään keväisiltä. Jäät lähtevät ja joki on osittain sulana. Illat kuitenkin pimenevät vielä aikaisin. Siinä ero kevään kirkkauteen.
Joki on kaikkina vuodenaikoina hyvin kuvauksellinen. Se suorastaan poseeraa kameralle. Olen yrittänyt tallentaa kuviin poikkeuksellisen vähälumisen ja lämpimän helmikuun fiiliksen. Miltä joki näyttää lämpimän talven hämärässä ...
Kauhajoki Kauhajoen keskustassa
Kauhajoki Kainastonjoen yhtymäkohdassa.
Taustalla hylätyn, maineikkaan meijerin siluetti
Kaksi kuvaa Kyrönjoesta Harjankylässä, ns. Laturinmutka
Valokuvatorstain aiheena on tanssi. Cheerleading on hurja tanssilaji näyttävine heittoineen ja akrobaattitemppuineen. Kuva on Cheerleading SM-kisoista vuodelta 2011.
Rappioromanttinen päiväkävely kaupungin hoitamattomissa metsiköissä tuo mieleen rumuuden estetiikan.
Ruostunut palkki, pieteetillä töhritty kivi, hyvää tarkoittava siirtolapuutarhan betonien vesitorni tai insinöörin rakentama kunnallistekninen, graffitti-käsitelty rakennelma näyttää ainakin minun silmääni ensi aistimukselta rumalta, töhrityltä ja hoitamattomalta.
Kameran kenno onkin eri mieltä. Photoshopin työkalut saavat rappion näyttämään esteettiseltä rumuudelta, joka ympäristöstään irrotettuna voisi sopia vaikka johonkin nykytaiteen museoon. No, nykytaidettahan ei tässä kritisoida. Ehkäpä vain totean taiteenkin hakevan innoituksensa arkielämästä, ihmisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.
Lentäminen on yleensä tylsää ja pitkäveteistä puuhaa. Teknistä siirtymistä nopeasti paikasta toiseen. Matkustamisen tunne, aistimus ja aikaan suhteutettu matkan kokemus on vaatimatonta verrattuna autoon, junaan ja laivaan. Tärkeää ei ole matkustaminen vaan matkailu vierailla mailla.
Joskus lentäminenkin tarjoaa visuaalisia elämyksiä. Kirkas keli, hyvä näkyvyys ja istumapaikka juuri sillä oikealla puolella konetta ja vielä ikkunan vieressä voi tuoda hienoja näkymiä sekä silmille että kameran kennolle.
Taannoin, viime vuonna lennolla Naritasta Helsinki-Vantaalle oli juuri tällaiset olosuhteet.
Muutama laajarunkoinen Naritassa odottamassa lähtöä kohti merien takaisia kohteita
Lentoonlähtö - no joo, eihän siinä ole mitään erikoista, mutta nousun jälkeen maisema täyttyy Tokion lähellä olevista riisipelloista. Suurin osa tämän alueen riisistä käytetään Saken raaka-aineena. Riisipeltoja on käsittämättömän paljon: maisema näyttää aivan Kyrönjoen tulva-alueelta.
Japanin Alpit
Siperian pohjoisosien tundraa ja jokia. Luntakin näkyy; kuva on otettu toukokuussa.
Äänisjärvi lentoreitin eteläpuolella. Petroskoi näkyi myös. Erittäin suuri järvialue, Euroopan toiseksi suurin järvi.
Kaiken kukkuraksi lähestyminen Helsinki-Vantaalle tapahtui kirkkaassa säässä Helsingin yli. Kuvassa Vuosaari. Satama näkyy kuvan keskellä.
Helsingin niemi eli keskusta. Vasemmassa laidassa näkyy Etelä-Satama laivoineen. Etualalla näkyy puolestaan Jätkäsaari, Länsi-Satama ja Hietalahti telakoineen.
Löytyipä edesmenneen tätini papereista kaunis menyy. Kansi kuin taideteos eikä ruokalistakaan näyttänyt hassummalta. Tätini matkusti vuonna 1961 lähetystyöhön Ambomaalle laivalla Englannista. Siihen aikaan lentäminen oli perin juuri harvinaista ja varmasti kallistakin. Matkan tekeminen tuntui varmasti oikealta matkustamiselta, pitkältä siirtymiseltä kaukaiseen paikkaan.
S.S. Braemar Castle
Union-Castle oli tunnettu, perinteikäs englantilainen laivayhtiö, joka aloitti postinkuljetuksilla. 50- ja 60-luvuilla reitti kiersi Afrikan, länsilaitaa Southamptonista Kapkaupunkiin ja itäistä reittiä Suezin kautta takaisin. Menomatka Afrikkaan kesti 17 päivää. Laivat olivat höyrylaivoja.
Menyyt ovat laivalta S.S. Braemar Castle.
Entäpä se menyy ? Tässä yksi sellainen:
Ei hassumpaa sapuskaa illalliseksi. Menyyt olivat päivättyjä purserin nimellä printattuja. Kyllä siinä varmasti kelpasi matkaa tehdä pitkin Afrikan rannikkoa.
