Tervetuloa ProPlutoon. Welcome to visit ProPluto.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Barentsin aurinkorannikko - Pykeija


Lähdettiinpä sitä kesällä 2013, tarkemmin elokuussa, kohti pohjoista ulottuvuutta. Suuntana Ruijan aurinkorannikko. Siitä vaan Rovanimeltä Inarin ja Sevettijärven kautta Neidenelvaa seuraten Barentsinmeren rannalle. Vanhoille suomalaisille asuinsijoille.



Ei ole totta !! Mihinkähan me oikein saavuimme - Thaimaaseen, Kreikkaan ... vai Barentsinmerelle? Jäämeri kylpi auringossa kilpaa rohkeiden ihmiskylpijöiden kanssa. Aurinko paistoi, lämpötila +24C. Entä vesi? Se paljasti visuaalisen huijauksen: kylmää kuin missä, ainoastaan 4-asteista.




Tulimme Pykeijaan. Vanhaan, suomalaisten aikoinaan asuttamaan kalastajakylään, missä arktinen koettelemus ottaa mittaa idyllisestä ympäristöstä ja tuo siellä asuville ihmisille jäämerestä elannon. Meri on täynnä elämää, suorastaan kuhisee sitä.


Jokaisessa savussa on sauna. Se muistuttaa suomalaisesta alkuperästä ja kulttuurista. Iäkkäät pykeijalaiset osaavat vielä puhua suomen kieltä, mutta heistäkin suuri osa vain vähän. Pienen kylän nuoriso lähtee muualle töihin, enimmäkseen noin 100 km:n päässä olevaan, runsaasti työpaikkoja tarjoavaan Kirkkoniemeen.





Elsalta voi vuokrata mökkejä. Ne ovat pieniä kuin leikkimökit, mutta erähenkistä porukkaa mahtuu kolme yhdessä mökissä asustamaan jos vain lattiavuoroista sovitaan. Upea näkymä hiekkarannalle ja kaikki fasiliteetit. Asiallinen itsepalvelukeittiö ja itsepalveluterassi (kuvassa) siivittävät retkeilijän kulinaarisiin nautintoihin. Mikäs siinä on muutama päivä viettää. Elsalla oli työharjoittelussa romanialainen Anna, joka puhui sujuvaa suomen kieltä. Opiskelee sitä yliopistossa ja oli tullut kielikylpyyn Pykeijaan. Mielenkiintoinen valinta. Mutta kyllä siellä sen verran suomalaisia kesän aikana käy, että mikäs siinä.



Elsan majoitusliikkeen erikoisuus ja ehdottomasti kokemisen arvoinen on "jäämeren sauna". Puulämmitteinen, tiukat löylyt arktisella, karulla otteellaan antava sauna on todellinen bongaus. Ja 4-asteisessa vedessä hikikarpalokin haihtuu äkillisen kylmäkäsittelyn seurauksena.


Pykeijan kalastajasatama on idyllinen. Se kertoo elannosta. Työnteko pienillä kalastusaluksilla on kovaa. Merenkäynti ja pimeys voi heikkohermoista ruveta ahdistamaan. Kuningasrapu ja turska ovat pääasialliset elannon antajat. Turskan kiihkein pyyntikausi on tammikuussa kun kaikki maailman turskat (tai lähes ...) saapuvat kuturientoihin Varanginvuonolle toisiaan tapaamaan. Silloin pykeijalaiset kalastajat suuntaavat aluksensa pimeyteen vuoden tärkeintä elantoaan tienaamaan. Itse asiassa, juuri nyt (tammik. 2014) tuli tieto, että meneillään on kaikkien aikojen kutuvuosi.





Olimme kalassa mekin. Vuokrasimme pienen paatin moottorilla Lefalta, jonka tapasimme satamassa. Näimme reissuillamme lahtivalaita (kuvassa), pyöriäisiä, miljoonia lintuja, sekä tietenkin mitä ihmeellisimpiä kalalajeja, joita nousi veneeseemme 50-100 metrin syvyydestä.

Kuningasrapu on vallannut Varanginniemen pohjan. Sen pyynti on tiukasti säännösteltyä ja se muodostaakin paikallisille tärkeän ympärivuotisen elannon. Jos keittovehkeet on mukana, voi koipia ostaa satamasta ja keittää ne itse, tai sitten ostaa keitettynä Elsalta tai paikallisesta ravintolasta. Lefa järjestää myös pyynnöstä kalastusretkiä vuonolle.


Vaikka Barentsin aurinkoranta vastaanottikin meidät aurinkokylvyllään, saimme kokea monenlaista säätä ja itse asiassa aika rajun ukkosmyrskynkin. Emme onneksi olleet silloin merellä. Salama löi tunnin ajan pitkin vuonoa sellaisella pieteetillä ja sellaisen valoshown säestyksellä, että enpä ole moista koskaan kokenut.

Oikeassa yläkulmassa olevassa kuvassa salama on tallentunut kamerakännykän kennolle. Siis varsinainen munkki. Kuvaa ei ole käsitelty ja kuvan valo onkin todellisen salaman aikaansaama kelmeä keinovalo.
























Koko Varanginvuono on upeaa, historiallista, geologisesti mielenkiintoista ja säätilaltaan ennakkoluulottomalle matkailijalle jatkuvia yllätyksiä tarjoava kohde. Varsinainen Barentsin aurinkorannikko.

Lisäksi upean kokemuksellisen mausteen tähän soppaan tuo pohjoinen valo. Sitä ei lakkaa hämmästelemästä. Elokuussa illat ja yöt ovat Etelä-Suomessa jo pimeitä, mutta Varangilla valoisia yön läpeensä.

Lue myös matkatarina Hamningbergiin.


2 kommenttia:

  1. niin lähdetään tänäkin kesänä pykeijaan kolmatta kertaa nallen 12 vee kanssa(monirotuinen pystykorva).palvelut ja ruoka 10++,ja iloiset asukkaat.muistakaa kalastaa jo rannalta,ILMAISTA.ei lupia tarvi MERIkalastukseen.muistakaa siistiys ja iloisuus vieraillessa.

    VastaaPoista
  2. niin lähdetään tänäkin kesänä pykeijaan kolmatta kertaa nallen 12 vee kanssa(monirotuinen pystykorva).palvelut ja ruoka 10++,ja iloiset asukkaat.muistakaa kalastaa jo rannalta,ILMAISTA.ei lupia tarvi MERIkalastukseen.muistakaa siistiys ja iloisuus vieraillessa.

    VastaaPoista