Varjonlilja antaa paljon katseltavaa

Valokuvatorstaissa teemana "lempikukka". Varjonlilja on yksi puutarhan kuningattarista. Se antaa paljon katseltavaa koko kasvukauden ajan, plopsahtaen avautuvista kauniista kukista ja niiden ympärillä pörräävistä upeista hyönteisistä aina muhkeisiin ja näyttäviin siemenkotiin. Talventöröttäjinä ne aikanaan muistuttavat keväästä ja lämmöstä - keväästä, joka väistämättä saapuu ankarimmankin talven jälkeen.

Varjonliljan vetovoima mäntykiitäjiin on vastustamaton. Päivällä pörisevät kimalaiset, yöllä surisevat kiitäjät.

Kesän lämmössä kypsyneet siemenkodat odottavat avautumistaan. Varjonlilja on siementuotannossaan hyvin tuottelias.

Kullervo -moottorivetäjällä vaot suoriksi

Käväisin heinäkuussa parinkymmenen vuoden jälkeen maatalousnäyttelyssä Seinäjoella, tapahtumassa, joita modernisti ja urbaanisti Farmari-näyttelyiksi nykyään kutsutaan.Siellä törmäsin, tai oikeastaan havahduin ensimmäiseen suomalaiseen moottorivetäjään. Tuokin nimitys on jo aikoja sitten kuopattu, ja nykyään, itse asiassa jo 20-luvulta lähtien, näitä mekaanisia voimanpesiä on kutsuttu traktoreiksi.

Farmarissa oli esillä Wallis, yksi Suomen ensimmäisistä traktoreista, jonka tuotanto aloitettiin Britanniassa vuonna 1912 ja Suomeen se tuli 1919.

Mutta sykähdyttävä oli tämä Kullervo, Suomessa valmistettu moottorivetäjä, traktori, jonka ensimmäinen tuotantokappale valmistui vuonna 1919. Kullervoa valmistettiin kaiken kaikkiaan 500 kappaletta, joista jäljellä on tiettävästi enää kolme. Ei ollut aivan mutkatonta Kullervon menestystarina. Lastentaudeista taisi se kärsiä koko elinkaarensa ajan.

Kullervo-traktorin suunnitteli Gustav Woldemar Wreden (1889-1958) ja niitä valmisti Åbojern Manufaktur Aktiebolag eli suomeksi Turun rautateollisuus ja vaunutehdas Oy. Kyllä ovat aikoinaan yritysnimet olleet hienoja vaakunoineen kaikkineen. Kyseinen tehdas valmisti mm. raitiotievaunuja Turun raitiotieyhtiöille.

Traktorit olivat 1900-luvun alussa uusinta uutta maatalousteknolgiaa ja siitähän maatalouden koneistuminen ja vallankumous alkoikin.

Suomen Kuvalehti testasi traktoreita tositoimissa numerossaan 41 vuonna 1919.

Alkutekstissään SK hehkutti teollisuuden roolia:

Se (teollisuus) on vihdoinkin kyennyt luomaan koneen, joka näyttää vapauttavan maanviljelijät työvoimapulasta ja joka parhaillaan tämän takia suorittaa hiljaista vallankumousta maanviljelyksen alalla kautta maailman. 

Toimittaja oli erittäin vaikuttunut näkemästään:

... siellä (koekentällä) lojuivat traktorit kuin entisajan eläinhirviöt ympärillään maanviljelysministeriön virkamiehiä sekä muita asiantuntijoita ja suuri joukko yleisöä. Insinöörit ja kuljettajat käänsivät kampeja, väänsivät ruuveja ja vähänväliä puuskuttivat ja pärskyivät hirviöt kuin äksyt sonnit.

Entäpä, miten pärjäsi Kullervo ? Toimittaja oli tästäkin suomalaisen työn luomuksesta tohkeissaan ja innoissaan:

Tuli sitten suomalaisen traktorin Kullervon vuoro ... Ja äänestäkin kuuli, että sillä koostaan huolimatta oli paha sisu, kun se alkajaisiksi teki muutamia riuskeita käännöksiä. Ja kun se sitten ikäänkuin vauhtia otettuaan iski kyntensä maankamaraan, oli vauhti silminnähtävästi toisenlainen kuin muitten; jokena siinä turve kääntyi, savu tuprusi kuin höyrykoneesta ja tarkastajilla oli täysi työ pysyä kävelyaskelin perässä. Se oli uljasta menoa.

Traktoreita siis testattiin kynnöspellolla auran kanssa. Kullervo osoittautui kokeiden nopeimmaksi kyntäjäksi.

Suomen Kuvalehti No. 41 1919

Suomalaisella sisukkaalla teknologiaosaamisella ja asenteella on varsin multavat juuret.

Murkkuja murkuille

Käpytikalla on poikaset samassa vanhassa lähimännyssä, missä monet tikkasukupolet ovat jälkeläisiään kasvattaneet. Tai paremminkin ruokkineet. Kolopuu on aivan talon vieressä, mikä saakin emotikan joka vuosi hermoromahduksen partaalle. Ihmisen ilmestyessä alkaa kimeä, jankuttava, uhkaavakin, äänikoreografia, jota säestää nälkäisten tikanpoikien ravintoa vaativa kurkkuäänteinen kuorolaulanta.

Naaras odottaa läheisen puun oksalla tikkatukusta hakemansa paketti suussaan, kunnes ihminen poistuu turvallisen etäisyyden päähän pesäkolosta.

Ja mitä eväspaketistä löytyy ? No, tukku muurahaisia, joista osa kipittelee pitkin tikan nokkaa. Muurahaispesiä on lähistöllä useita ja niistä liikeneekin poikasille proteiinipitoista kasvun rakennusainetta.

Emo käy nopeast tyrkkäämässä murkkupaketin pesässä odottavien poikasten suuhun ja lähtee rivakast hakemaan uutta ruokapaketia. Hikistä hommaa linnuilla(kin) tuo jälkikasvun kasvattaminen ja itsenäiseen elämään saattaminen.

Väsymätön sahaaja, viettelevä narisija

Muutama vuosi sitten kuulimme sen ensimmäisen kerran. Tunnistaminen oli helppoa, vaikka ääntä ei aikaisemmin ollut kuuullut. Jatkuva, taukoamaton, kovaääninen "RÄÄK-RÄÄK" - se on niittyjen sahurin, väsymättömän vonkaajan, ruisrääkän ääni. Näiltä seuduilta rääkkä on ollut poissa kymmeniä vuosia, kunnes muutama vuosi sitten palasi takaisin. Aivan ilmeisesti pesii läheisellä niittyllä.

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna tuo vikkeläkinttuinen sahuri juoksenteli pitkin markin pensaikoita ja narinoi muutaman kymenen metrin päässä ihmisten touhuista välittämättä. Sen ääni on todella kova kun sen  läheltä kuulee. Kuulostaa aivan kaksoisrytmiseltä sahaamiselta.

Tuohon se pyrähti lähelle taas narinoimaan. Hiiviskelin kameran kanssa, josko saisin siitä kuvan, tai edes näkisin.

Tuossa se on, aivan kivijalan vieressä. Rakennuksen seinä antoi hyvän kaikupohjan sahurin vietteleville narinoille.

Siis missä ?

Tässä kuva voimakkaasti suurennettuna. Tämän jälkeen se pinkoi mahanaluset täynnä koipia, kaula maanrajassa kohti pusikoita.

Varhaisia pörisijöitä ja puutarhan liitelijöitä

Toukokuun 11. päivä havaintoja pohjanmaalla.

Valkovuokot kukkivat kun maa ympärillä on vielä ruskeana. Kukinta osuu keskemmällä Suomea usein äitienpäivän tienoille.

Kimalaiset heräävät lämpimiin kevätpäiviin. Kaikki keväällä lentävät kimalaiset ovat kunigattaria, jotka ovat talvehtineet lehtien alla maan onkaloissa. Herätessään ne ovat nälkäisiä ja niiden ainoa ja ensimmäinen tehtävä on perustaa yhdyskunta kesäkaudeksi. Sinivuokot ja puutarhan aikaiset kukkijat, kuten Scillat ovat äärimmäisen tärkeitä ravintokasveja juuri heränneille pörisijöille. Ja nämä lentäväthän ovat hyödyllisiä eivätkä käy ihmisten päälle tai ruokiin.

Neitoperhonen on myös kevään aikainen. Kevään liitelijät ovat edellisen kauden tuotantoa ja ovat talvehtineet aikuisina. Näiden varhaisheränneiden jälkeläiset lentelevät sitten elokuussa.'

Nokkosperhoselle maistuu näköjään Näsiä. Tärkeä ravintokasvi siis ... hyönteisille..